Muutama päivä sitten tuli mormonikansalle, erityisesti sen naisille, profeetan viesti, jonka sisältö oli tämä:

Älkää käyttäkö huumeita. Älkää käykö rave-juhlissa (tai vastaavissa). Älkää tatuoiko itseänne. Älkää rei'ittäkö ruumistanne, esim. korvia ei saisi rei'ittää kuin korkeintaan yhden reiän verran korvaa kohti — paras on, kun ei rei'itä ollenkaan.

Voi hyvänen aika. Tällaisenko viestin Jumala on mormoneille lähettänyt, ja tähän tarvitaan profeetta? Mitä virkaa nuorten vanhemmilla sitten on?
Seurauksiin kuuluu, että kirkon yliopiston BYU:n oppilaiden käytöstä valvova lautakunta rupeaa nyt talvella erikseen vahtimaan tyttöjen korviakin. Lautakunta voi rangaista henkilöä, joka ei pidä lukua niistä monista säännöistä — enemmän tai vähemmän pikkutarkoista ja pikkumaisista — ja koulun oppilaita kehotetaan kantelemaan niistä tovereistaan, jotka eivät tottele.
Mikä pahinta, lautakunnan johto toisti jälleen iänikuisen vanhan sanonnan: kun profeetta on puhunut, siinä ei ole mukisemista, olet sitten mitä mieltä tahansa. BYU:n uutissivulla voi lukea asiasta seuraavaa:

Sovittaakseen käyttäytymisohjeiston MAP-kirkon presidentti Gordon B. Hinckleyn opastuksen mukaiseksi, lautakunta on muuttamassa pukeutumis- ja siisteysohjeistoa vaatimaan naisilta, että heillä on korkeintaan yksi koru korvaa kohti. Opiskelijoiden johtaja Jan Scharman sanoi, että

"Meidän kantamme on, että kun profeetta on puhunut, niin päätöksentekoprosessi on ohi."

Käyttäytymisnormilautakunnan johtaja Steve Bakerin yhteyshenkilö Carrie Jenkins taas sanoi:

"Me toivomme, että opiskelijat ottavat profeetan neuvosta vaarin ja tekevät niin kuin hän on pyytänyt."

Chris Kirkland, joka opiskelee Marriottin liiketalousoppilaitoksessa ja edustaa opiskelijakuntaa — hänen komiteansa oli tehnyt töitä korvakoru-asian puolesta — sanoi ilmeisesti helpotuksesta huokaisten:

"Asian kumpaakin puolta kannatettiin kiihkein tuntein. Olen iloinen siitä, ettei meidän enää tarvitse väitellä asiasta, koska se kerran on jo päätetty."

Keväällä 2001 määrättiin äkkiä, että temppelityöntekijöillä ei saa olla partaa tai viiksiä. Toivottavasti he kuitenkin saavat pitää kulmakarvansa. Eikö tämä muistuta kovin läheisesti erästä toista uskonnollista ryhmää, nimittäin talebaneja?
Jos mormoneille huomauttaa tästä sokeasta ja kyseenalaistamattomasta profeetan ja muiden johtajien seuraamisesta, niin he kieltävät sen kiihkeästi. Mutta kun seuraa kirkon toimintaa vähän lähempää, löytää esimerkkejä jatkuvasti. Tämä on vain yksi lukemattomista pikku jutuista, joka ei ehkä sinällään paljon hetkauta. Mutta kun niitä alkaa kertyä harteille taakaksi asti, rupeaa moni miettimään, "missä oikein mennään"?