|
Koskee, kun huomaat tulleesi petetyksi — luulit sen olevan
"ainoa oikea uskonto", "tie täydelliseen vapauteen"
tai "totuuteen" ja viime kädessä se olikin kultti.
Koskee, kun huomaat, että henkilöt, joihin luotit ehdottomasti
— joita et saanut kyseenalaistaa — harhauttivat sinua,
kylläkin tietämättään.
Koskee, kun saat tietää, että sellaiset, joiden
opetettiin olevan vihollisiasi, puhuivat sittenkin totta —
mutta sinulle heidän väitettiin olevan valehtelijoita,
petkuttajia, torjujia, saatanallisia ym., ja sinua kiellettiin kuuntelemasta
heitä.
Koskee, kun tiedät, ettei uskosi Jumalaan ole hävinnyt
— vain luottamuksesi järjestöön — ja kuitenkin
sinua syytetään luopioksi, että olet riidankylväjä
ja "Juudas". Koskee yhä enemmän silloin, kun
näiden syytösten lausujat ovat omaa perhettäsi ja
ystäviäsi.
Koskee, kun tajuat, että heidän rakkautensa ja hyväksyntänsä
ehtona olikin hyvämaineisena jäsenenä pysymisesi.
Tämä raatelee sydäntäsi, joten pyrit tukahduttamaan
sen. Haluat ainoastaan unohtaa — mutta miten voit unohtaa perheesi
ja ystäväsi?
Koskee nähdä rakkaittesi kasvojen vihaiset katseet —
saada vastaukseksi korviahuumaava hiljaisuus yrittäessäsi
puhua heille. Tuska on viiltävä, kun yrität halata
lastasi ja hän seisoo kivettyneenä kuin patsas teeskennellen,
ettei sinua ole. Tuntuu kuin sinua iskettäisiin puukolla tietäessäsi,
miten aviopuolisosi näkee sinut riivattuna ja opettaa lapsesi
vihaamaan sinua.
Koskee tietää, että on aloitettava kaikki alusta.
Tunnet tuhlanneesi niin paljon aikaa. Tunnet tulleesi huijatuksi,
olet pettynyt ja epäilet kaikkia, jopa perhettäsi, ystäviäsi
ja muita entisiä jäseniä.
Koskee huomata tuntevansa syyllisyyttä tai häpeää
koska olit mitä olit — jopa siitä, että jätit
järjestön. Olet masentunut, hämmentynyt ja yksinäinen.
Sinun on vaikea tehdä päätöksiä. Et tiedä
mitä tekisit, kun sinulla nyt on niin paljon aikaa käytettävissäsi
— silti tunnet syyllisyyttä, kun kulutat aikaa virkistäytymiseen.
Koskee, kun tunnet menettäneesi otteen todellisuuteen. Tunnet
ajelehtivasi ja mietit, ovatko asiasi nyt todella paremmassa mallissa.
Kaipaat järjestön suomaa turvallisuutta ja kuitenkin samalla
tiedät, ettet voi palata.
Koskee, kun tunnet olevasi ypöyksin — kukaan ei tunnu
ymmärtävän, miltä sinusta tuntuu. Koskee, kun
huomaat itseluottamuksesi ja itsetuntosi lähes olemattomiksi.
Koskee, kun on kohdattava ystäviä ja perheesi kuullaksesi
heiltä "mitäs minä sanoin..." sanallisesti
tai ilman sanoja. Se saa sinut tuntemaan itsesi entistä tyhmemmäksi
— itseluottamuksesi ja itsetuntosi uppoamaan yhä syvemmälle.
Koskee, kun tajuat luopuneesi kaikesta kultin hyväksi —
koulutuksestasi, urastasi, varoistasi, ajastasi ja energiastasi
— ja nyt sinun on etsittävä työtä tai aloitettava
opiskelusi uudelleen. Kuinka selität kaikki nuo puuttuvat vuodet?
Koskee, sillä vaikka sinua petettiin, olet itse vastuussa
huijatuksi tulemisesta. Kaikki se hukkaan heitetty aika ... siltä
se ainakin näyttää sinusta — hukkaan heitetyltä
ajalta.
Murheen aiheuttama tuska
Kultin jättäminen muistuttaa lähiomaisen kuoleman
tai ihmissuhteen rikkoutumisen kokemista. Tunnetta on usein verrattu
siihen miltä tuntuu, kun rakastumisen kohde on pettänyt.
Tuntuu kuin sinua olisi vain käytetty hyväksi.
 On tehtävä
surutyötä. Monet ymmärtävät, miten kuoleman
tai vastaavan tapauksen jälkeen pitää surra, mutta
heidänkin voi olla vaikea käsittää, että
samoin on laita tässäkin tilanteessa. Murheeseen, hämmennykseen
ja tuskaan ei ole olemassa pikalääkettä. Aika on
parantaja tässä samoin kuin kaikissa muissa surutöissä.
Jotkut
tuntevat syyllisyyttä surunsa vuoksi, tai että sureminen
on väärin. Sitä heidän ei pidä tehdä
— se on normaalia. Ei ole väärin tuntea itseään
hämmentyneeksi, epävarmaksi, pettyneeksi, syylliseksi,
vihaiseksi, kykenemättömäksi luottamaan — kaikki
nämä sisältyvät asian käsittelyyn. Ajan
mukana selvä ajatuskulku, ilo, rauha ja luottamus syrjäyttävät
negatiiviset tunteet.
Kyllä — se koskee, mutta tuskat lievittyvät
ajan mukana
kärsivällisyyden ja ymmärtämyksen kautta. Kultin
jälkeen on elämää.
Lähde: Cult Awareness & Information Centre |
