Bruce McConkien Mormon Doctrine loppuunmyyty

Jos sinulla on oma kappale McConkien kirjaa, älä päästä sitä hyppysistäsi, sillä siitä ei nyt sitten enää paineta uusia painoksia. Näin asiasta raportoi utahilainen sanomalehti The Salt Lake Tribune:

Merkittävä teos loppuunmyyty
Apostoli McConkien Mormon Doctrine (Mormonioppi) on suosittu mutta mielipiteet ovat jakautuneet

Peggy Fletcher Stack, Salt Lake Tribune
21.5.2010

Eräs 20. vuosisadan merkittävimmistä mormoniteoksista, Bruce R. McConkien Mormon Doctrine (Mormonioppi), on kaikessa hiljaisuudessa myyty loppuun oltuaan jakelussa yli 50 vuotta.

Tätä tietosanakirjatyylistä mormoniopetusten selitystä painettiin 40 painosta, joista ensimmäinen 1958. Sitä myytiin satojatuhansia kappaleita. Kustannusyhtiö Deseret Book on päättänyt olla enää painamatta tätä klassista teosta, kertoi tiedottaja Gail Halladay, ja sanoi sen johtuvan “alhaisesta myynnistä”.

“Kysyntä on hiipunut”, sanoi markkinointi- ja viestintäjohtaja Halladay.

Silti Mormon Doctrine oli heti painosta tultuaan monille äärettömän suosittu samalla kun se huolestutti useita ihmisiä jopa MAP-kirkon ylimmillä tasoilla. Monia kohtia roomalaiskatolisesta kirkosta ja McConkien näkemyksiä mustista pidettiin erityisen loukkaavina.

Vaikka McConkie, joka oli mormonikirkon apostoli kuollessaan 1985, otti yksin vastuun teoksen sisällöstä alusta alkaen, sitä siteerattiiin usein kirkon kokouksissa ja jäsenet pitivät sitä puolivirallisena. Oletuksia herättävällä otsikollaan kirja tuntui tarjoavan vastauksen jokaiseen kysymykseen eikä jättänyt paljonkaan tilaa epäselvyyksille.

“Kahden sukupolven ajan Mormon Doctrine palveli mormonien kenttäväkeä mormonioppien pääasiallisena, arvovaltaisena lähteenä”, sanoi mormonisosiologi Armand Mauss. “Arvovaltaisen äänensävynsä ja korkean tason henkilöiden jatkuvan mainostuksen ansiosta sitä siteerattiin säännöllisesti kirkon opetussuunnitelmassa, erityisesti oppimateriaaleissa, ja pian se sai miltei pyhän kirjan maineen.”

McConkie, joka oli MAP-kirkkoa johtaneen Joseph Fielding Smithin vävy, kokosi teoksen mormonien pyhistä kirjoituksista, profeetallisista saarnoista sekä yleisistä uskomuksista. Hän järjesti ne aakkosten mukaan ja käytti epäröimätöntä äänensävyä.

Monet valittivat silti, ettei kirja ilmentänyt rehellisesti mormonien ja heidän johtajiensa keskuudessa vallitsevia mielipiteiden moninaisuutta.

“Kirjan nimeksi sopisi paremmin ‘Pääasiallista mormonioppia”, Mauss kirjoitti sähköpostiviestissä kotoaan Kalifornian Irvinesta.

Myös MAP-kirkkoa 1951–1970 johtanut David O. McKay kyseenalaisti teoksen.

Gregory Princen ja Robert Wrightin teoksessa David O. McKay and the Rise of Modern Mormonism (David O. McKay ja nykyajan mormonismin nousu) sanotaan, että McKay pyysi kahta vanhempaa apostolia, Mark E. Peterseniä ja Marion G. Romney’ä, tarkistamaan Mormoniopin pian sen ilmestymisen jälkeen, ja ehdottamaan listaa korjauksista. Elämäkerran mukaan Petersen suositteli 1067 muutosta “jotka koskivat useimpia kirjan 776 sivusta”.

McKay pelkäsi, että mikäli korjauksia tehtäisiin, se vaikuttaisi vakavasti McConkien uskottavuuteen, joten hänen mielestään oli parasta ellei kirjaa lainkaan painettaisi uudelleen.

“Tästä huolimatta McConkie lähestyi McKaytä rohkeasti kuusi vuotta myöhemmin ja tivasi kirjan julkaisemista uudistetussa muodossa”.

McKay vastasi, että “mikäli se julkaistaisiin uudelleen”, se täytyisi selkeästi merkitä McConkien työksi eikä kirkon viralliseksi julkaisuksi.

McConkie otti sanoman vihreän valon näyttönä. Prince ja Wright kirjoittivat, että “kirjasta tuli mormonalian kaikkien aikojen menekkiteos, ja se saavutti juuri sellaisen lähes kanonisen aseman, jota McKay oli pyrkinyt välttämään. Se pani alkuun fundamentalistisen oppityylin, joka oli täysin päinvastainen McKayn henkilökohtaiseen filosofiaan nähden, ja tyyli kulkee yhä kirkon perintönä.”

McConkieta ruvettiin pitämään johtavana mormoniteologina. Hän kirjoitti useita muitakin teoksia, kuten sarjan Jeesuksen elämästä ja teoista, mormonien pyhien kirjojen lukujen johdannot sekä suositun mormonivirren “I Believe in Christ” (Uskon Kristukseen) sanat.

Monet mormonit muistavat ikuisesti hänen kyyneleisen ja vavahduttavan viimeisen todistuksensa huhtikuun 1985 yleiskokouksessa vain viikkoja ennen kuin hän kuoli syöpään.

“Olen yksi [Kristuksen] todistajista, ja jonakin tulevista päivistä tunnen naulojen jäljet hänen käsissään ja jaloissaan, ja kastelen hänen jalkansa kyynelilläni”, hän sanoi. “Mutta tietoni ei yhtään varmistu nykyisestä tiedostani, että hän on Jumalan kaikkivaltias poika, että hän on pelastajamme ja vapahtajamme, ja että pelastus tulee hänen sovittavassa veressään ja sen kautta eikä millään muulla tavoin.”

Prince sanoi, ettei hän “koskaan nähnyt Bruce McConkiessa mitään pahantahtoista tai epäkristillistä”, mutta oli joka tapauksessa “ilahtunut” tiedosta, ettei McConkien teosta enää painettaisi. “Kirja on aiheuttanut vakavia vahinkoja.”

Princen mukaan kirjan ensimmäisessä painoksessa “vakavinta harmia synnytti hänen kiivas hyökkäyksensä roomalaiskatolista kirkkoa vastaan, mutta myöhemmin todellista vahinkoa ovat saaneet aikaan hänen lausuntonsa mustista.”

Sitten kun MAP-kirkko päästi mustatkin papistoonsa 1978, McConkie poisti aiemman väitteensä, jonka mukaan niin ei koskaan tapahtuisi. Kuitenkin myös viimeisimmässä laitoksessa McConkie kirjoitti, että Jumala kirosi Kainin “tumman ihon merkillä, ja hänestä tuli mustan rodun kantaisä.”

Sosiologi Maussin mielestä kirja ei tule loppuunmyydyksi “yhtään liian aikaisin, varsinkin kun ottaa huomioon MAP-kirkon suhdetoiminnan huolenaiheet.”

Hän sanoi, että teoksen jatkuva saatavuus laajan jakelun jälkeen “antaa edelleen kirkon kriitikoille pysyvän perustan väittää, vaikkakin epäreilusti, että ‘mormoniopit’ ovat epäkristillisiä ja antikristillisä ja että kirkko on rasistinen laitos.”

“Vanhin McConkie oli apostoli ja hyvä mies, mutta samalla aikansa mies”, sanoi Darius Gray, mustille mormoneille tarkoitetun Genesis-piirin entinen johtaja. “Ikävä kyllä hänen aikojensa [amerikkalaiseen] kansakuntaan sisältyi kausi, jolloin kaikkia ihmisiä ei arvosteltu luonteensa vaan ihonvärinsä perusteella.”

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ei koskaan ole katsonut henkilöön, sanoi Gray, joka on tuottanut yhdessä Margaret Blair Youngin kanssa dokumenttielokuvan “Nobody Knows: The Untold Story of Black Mormons” (Kukaan ei tiedä: mustien mormonien kertomatta jäänyt tarina).

“MAP-kirkko on nuori”, hän sanoi, “ja kasvaessaan siitä on tullut suvaitsevampi ja se toivottaa tervetulleeksi kaikki Jumalan luomat.”

Mormon Doctrine -teoksen jatkuva julkaiseminen olisi näyttänyt siltä kuin menneiden aikojen käsitykset ja asenteet olisivat hyväksyttyjä, Gray sanoi. Kun painatus on lopetettu, “kirkon harteilta on pudonnut taakka. Olemme kiitollisina päässeet siirtymään eteenpäin.”

--

Ote kirjasta sivulta 343, Nooan poika Haam:
Haamin (nimi merkitsee mustaa) kautta “kanaanilaisten veri säilyi” vedenpaisumuksen jälkeen, sillä hän oli nainut Egyptuksen, Kainin jälkeläisen. ... Haam oli kirottu nähtävästi sen takia, että oli nainut kielletyn suvun jäsenen, ja kirouksen vaikutus periyi hänen poikaansa Kanaaniin. Haamin jälkeläisiin kuuluvat neekerit, joilta alun perin oli kielletty pappeus, mutta joille se on sallittu vuoden 1978 kesäkuusta lähtien.”