Viisauden sanaa pidetään eräänä tärkeimmistä ilmoituksista. Joka rikkoo sitä, on heikko. Mikäli ei paranna tapojaan, ei voi päästä temppeliin, jne.
Joseph Fielding Smith, kirkon kymmenes presidentti, väittää, että tapa juoda teetä voi estää ihmistä pääsemästä Jumalan selestiseen valtakuntaan:

Pelastus ja kuppi teetä ... veljeni, jos juotte kahvia tai teetä tai käytätte tupakkaa, annatteko kupin teetä tai vähän tupakkaa seistä tiellänne ja estää pääsynne Jumalan selestiseen valtakuntaan, missä muutoin olisitte saaneet kirkkauden täyteyden? ...
Mikään maailmassa ei ole pientä kokonaisuudessaan. Yksi kuppi teetä, sitten toinen kuppi teetä, ja vielä yksi kuppi teetä, ja kun laskette ne kaikki yhteen, ne eivät olekaan niin vähän. (Doctrines of Salvation, osa 2, s. 16)

Mormoni John J. Stewart väittää, että profeetta Joseph Smith noudatti Viisauden sanaa huolellisesti:

... kukaan ei voi olla korkeassa kirkon virassa, tai edes vaarnan tai seurakunnan tasolla, tai ottaa osaa temppelityöhön, jos on tunnettu teen, kahvin, alkoholin tai tupakan käyttäjä. ...
Profeetta itse noudatti Viisauden sanaa huolellisesti, ja vaati muita kirkon korkeissa viroissa olevia miehiä huomioimaan sen ... (Joseph Smith the Mormon Prophet, s. 90)

Vaikka useimmat kirkon jäsenet luulevat, että kirkon perustaja "noudatti huolellisesti Viisauden sanaa", tutkimus tuottaa aivan päinvastaisia tuloksia. Itse asiassa Joseph Smith, mies, joka toi temppeliseremonian mormonikirkkoon, ei voisi itse ottaa menoihin osaa alkoholinkäyttönsä takia.
Sivulla 72 kirjassaan Sounding Brass, tri. Hugh Nibley kysyy, missä ovat todisteet Joseph Smithin juomisesta. Vastaamme hänelle, että niitä löytyy joka puolelta Joseph Smithin omasta historiasta History of the Church. M.m. osassa 2, sivulla 26 lukee:

Neuvosto jatkoi tiettyjen, vanhin Rigdonin Martin Harrisia vastaan esittämien syytösten tutkimista; yksi niistä kuului, että hän kertoi herra A.C. Russellille, että Joseph joi liikaa alkoholia kun hän käänsi Mormonin kirjaa ...
Veli Harris ei kertonut herra Russellille, että veli Joseph joi liikaa alkoholia kääntäessään Mormonin kirjaa, vaan tämä tapahtui ennen kirjan kääntämistä ...

Harrisin, yhden kolmesta Mormonin kirjan todistajasta, lausuntoa pitää verrata erään Barton Staffordin todistukseen. Stafford, joka tunsi Joseph Smithin ennen kuin hän jätti Palmyran, kertoi, että Smith "oli hyvin viinaanmenevä." (Barton Staffordin todistus, päivätty 3.11.1833, siteerattu teoksessa Joseph Smith and Money Digging)
Voidaan väittää, ettei tällä ole merkitystä, koska se tapahtui ennen Viisauden sanan ilmoituksen antoa, ja että Smith muutti tapansa vuoden 1833 jälkeen. Todisteet näyttävät kuitenkin selvästi, että Joseph Smith jatkoi alkoholinkäyttöä vielä Viisauden sanan saamisen jälkeenkin. Seuraava teksti on kirkon omasta teoksesta History of the Church, ja se on päivätty 2.5.1843:

Keskiviikko, 3. — Kävin toimistossa ja join sisar Jenetta Richardsin kanssa lasin viiniä, jonka hänen äitinsä oli tehnyt Englannissa, ja tarkastin osan konferenssipöytäkirjoja.
(History of the Church, osa 5, s. 380)

Benjamin F. Johnson, Joseph Smithin henkilökohtainen ystävä, kirjoitti Smithistä seuraavaa:

Hän oli hyvin katetun pöydän ääressä eikä aina kieltäytynyt viinistä, joka "ilahduttaa sydämet".
(Benjamin F. Johnsonin kirje vanhin George S. Gibbsille, 1903, painettu julkaisussa The Testimony of Joseph Smith's Best Friend, s. 4 [suom. Joseph Smithin parhaan ystävän todistus])

Seuraavat sitaatit ovat kirkon historiakirjasta History of the Church tammikuulta 1836:

Sitten me nautimme virvokkeita, ja sydämemme ilahtuivat viinipuun hedelmistä. (History of the Church, osa 2, s. 369)

Vanhimmat Orson Hyde, Luke S. Johnson ja Warren Parrish tarjosivat sitten presidenttikunnalle kolme viinillä täytettyä lasikannua siunattaviksi. Ja minun osalleni tuli toimittaa tämä velvollisuus, minkä tein ilomielin. Sitten se kiersi ympäri järjestyksessä, sitten kakku samassa järjestyksessä; ja riittää kun sanon, että sydämemme ilahtuivat nauttiessamme tarjotuista maan runsauksista, kunnes olimme kylläisiä..." (History of the Church, osa 2, s. 378)

Joseph Smith rikkoi Viisauden sanaa jatkuvasti kuolinpäiväänsä saakka. History of the Church sisältää tällaisen tapauksen Carthagen vankilasta:

Ennen kuin vanginvartija tuli sisään, hänen poikansa toi vähän vettä ja sanoi vahdin haluavan vähän viiniä. Joseph antoi tri. Richardsille kaksi dollaria vahtiaa varten; mutta vahti sanoi, että yksi riittää, eikä tahtonut ottaa enempää.
Vahti lähetti heti noutamaan viinipulloa, piippuja ja kaksi pientä tupakka-annosta; ja yksi vahdeista toi ne vankilaan heti kun vanginvartija meni ulos. Tri. Richards korkkasi pullon ja tarjosi lasin Joseph, joka maistoi siitä samoin kuin veli Taylor ja tohtori, ja sitten pullo annettiin vahdille, joka kääntyi poistuakseen. (History of the Church, osa 6, s. 616)

Emme tiedä, miten usein Joseph Smith käytti tupakkaa, mutta kerran hän "ratsasti Nauvoon kaduilla polttaen sikaria." ("Joseph Smith As An Administrator," oppilastyö, Brigham Young University, 1969, s. 161)
Johtajat ovat tehneet kolme tärkeää muutosta kirkon historiakirjan tekstissä esiintyviin, Viisauden sanaan liittyviin kohtiin. Yhdessä kohdassa Joseph Smith pyysi veli Markamia hankkimaan "piipun ja vähän tupakkaa" apostoli Willard Richardsille. Nämä sanat on korvattu sanalla "lääkettä". Toisen kerran Joseph Smith kertoi, miten hän antoi joillekin veljille pari dollaria antaen ohjeet täydentää viskivarastonsa. Nykyisistä kirjan laitoksista on poistettu 23 sanaa peittämään sitä seikkaa, että Smith kehotti veljiä rikkomaan Viisauden sanaa. Kolmannessa kohdassa Smith sanoi juoneensa lasin olutta Moesserilla. Nämä sanat on myös poistettu.
Mormoni F. L. Stewart kirjoittaa seuraavaa: "49. NM [No Man Knows My History, Fawn M. Brodien kirja] väittää, että ilmoitus, joka tunnetaan Viisauden sanan nimellä, väittää että mormonien pitäisi "käyttää viiniä ainoastaan sakramentin yhteydessä." Siksi Joseph Smith, juodessaan viiniä häissä, kirjan mukaan rikkoo tätä ilmoitusta.

Itse asiassa Viisauden sanassa sanotaan, että viiniä pitää käyttää "vain kokoontuessanne yhteen, toimittaaksenne sakramentteja Hänen puolestaan". Oikea sana on "sakramentteja", ei "ehtoollista". Koska sekä häitä että kastajaisia pidettiin sakramentteina, Joseph ei rikkonut tätä ilmoitusta vastaan juodessaan viiniä häissä..." (Exploding The Myth About Joseph Smith, The Mormon Prophet, s. 55)

Alaviittessä samalla sivulla Stewart lausuu:

... Joseph joi viiniä sakramenttina vaimonsa kastajaisissa v. 1830. Tätä tapaa ei enää harjoiteta kastajaisissa tai häissä, ja nykyään käytetään vettä viinin sijasta Herran ehtoollisen sakramentissa.

Stewartin yritystä antaa tekosyy Joseph Smithin piittaamattomuudelle Viisauden sanasta ei voida ottaa vakavasti. Smithin viinilasillisella Jenetta Richardsin kanssa ei ole mitään yhteyttä mihinkään "sakramenttiin" eikä hänen olutlasillistaan Moesserilla voida selittää tällä tavoin. Kun Smith ystävineen joi viiniä Carthagen vankilassa, sitä ei selvästikään juotu sakramenttina. John Taylor, josta tuli mormonikirkon kolmas presidentti, teki tämän asian hyvin selväksi:

Vähän päivällisen jälkeen lähetimme hakemaan viiniä. Jotkut ovat kertoneet, että tämä juotiin sakramentin yhteydessä. Se ei lainkaan pidä paikkaansa; olimme yleensä tylsistyneitä ja raskasmielisiä, ja lähetimme hakemaan sitä virvoitukseksi. ... Uskon meidän kaikkien juoneen viiniä, ja annoimme jonkin verran yhdelle tai kahdelle vanginvartijoista.
(History of the Church, osa 7, s. 101)

Apostoli John Taylor jatkoi alkoholinkäyttöä Joseph Smithin kuoleman jälkeen. Hosea Stout pani muistiin seuraavaa päiväkirjaansa 3.6.1847:

Kun olin selittämässä tätä papeille, O. Hyde, P. P. Pratt ja John Taylor tulivat myös sisään ...
Vanhin Taylor käski jatkamaan ja ettei minun pitänyt keskeyttää heidän vuokseen. Kerroin hänelle, että tämä ei ollut muuta kuin poliisien kokous eikä kiinnostaisi heitä.
Älä välitä, hän sanoi, me olemme myös poliiseja.
Sanoin: No sitten toivon, että te sopeudutte poliisien sääntöihin.
Tietysti, sanoi Taylor.
Tuokaa kannu tänne, minä sanoin, jolloin heille tarjottiin suurta viskikannua.
Tämä oli niin odottamaton käänne, että siihen vastattiin vain naurunremakalla & ja he kaikki osoittivat kunnioitustaan kannulle ...
Juotuaan sanoi Parley: "Olen kulkenut näitä katuja kaikkina yön hetkinä enkä koskaan ennen ole nähnyt poliisia, mutta nyt tämän jälkeen tiedän, mistä heidät voi löytää", viitaten kannuun.
"Parley", sanoin minä, "etkö tiedä, että jotkut asiat tässä valtakunnassa voidaan erottaa vain hengellisesti & niin on myös poliisin laita." (On The Mormon Frontier, The Diary of Hosea Stout, 1844-1861, osa 1, s. 259)

Kaikki varhaiset mormoniapostolit näyttävät käyttäneen alkoholia Viisauden sanan antamisen jälkeen. Joseph Smith teki seuraavan huomautuksen eräästä tapahmasta v. 1840:

Huhtikuu 17. — Tänä päivänä Kaksitoista [apostolia] siunasivat ja joivat pullon viiniä Penworthanissa, sen oli tehnyt äiti Moon neljäkymmentä vuotta aiemmin." (History of the Church, Vol. 4, page 120)

12.4.1845 Hosea Stout kirjoitti päiväkirjaansa, että hän otti osaa

olut- ja kakkujuhlaan, jonka oli valmistanut vanha poliisi. Vanha poliisi ja vaimot ja jotkut kahdestatoista olivt paikalla. Meillä oli hauskaa niin paljon kakkuja ja olutta kuin voimme syödä ja juoda..." (On The Mormon Frontier, The Diary of Hosea Stout, osa 1, s. 34)

ja 1.7.1845:

Tänään oli suuri konsertti ... myös 12 [apostolia] ja muita johtajia oli kanssamme, ja meille tarjottiin niin paljon olutta, viiniä, kakkuja ja muuta kuin voimme syödä ja juoda. (Ibid., s. 50)

Kun Joseph Smith ja jotkut muut johtajat eivät noudattaneet Viisauden sanaa, olivat jotkut sitä mieltä, että sen pitäisi olla kirkossa jyrkkä sääntö. Far Westissä 1837 pidetyn konferenssin pöytäkirjassa sanotaan:

Joidenkin Sidney Rigdonin tekemien huomautusten jälkeen seurakunta äänesti yksimielisesti, ettei se tukisi liikkeitä ja kauppoja, jotka myyvät alkoholijuomia, teetä, kahvia tai tupakkaa." (History of the Church, osa 2, s. 524)

Kun Joseph Smith avasi liikkeensä Nauvoossa, sen varastoissa oli

sokeria, siirappia, lasia, suolaa, teetä, kahvia jne., jotka oli ostettu St. Louisista. (History of the Church, osa 4, s. 483)

Huolimatta Far Westissä tehdystä äänestyksestä Joseph Smithin liiketoimi näyttää menestyneen. Nähtävästi myös Smithin omassa kodissa tarjoiltiin teetä ja kahvia. George A. Smith kertoo:

... eräs perhe ... saapui Kirtlandiin, ja profeetta pyysi heitä käymään luonaan... Sisar Emma kysyi sillä välin vanhalta rouvalta, halusiko hän kupin teetä ... vai kupin kahvia. Koko tämä perhe luopui uskosta, koska heidät oli pyydetty juomaan kupin teetä tai kahvia sen jälkeen, kun Viisauden sana oli annettu. (Journal of Discourses, osa 2, s. 214)

Koska Joseph Smith ei noudattanut Viisauden sanaa, tunsi Almon W. Babbitt, että hänellä oli oikeus rikkoa sitä. 19.8.1835 Babbittia syytettiin näin:

19. päivä presidenttikunnan edessä esitettiin syytös vanhin Almon W. Babbittia vastaan ...
Vanhin J.B. Smith todisti, että vanhin Babbitt oli olettanut voivansa sanella, mitä hän saarnaisi, ja ettei Babbitt noudattanut Viisauden sanaa.
Vanhin Babbitt sanoi, että hän oli ottanut rikkoakseen Viisauden sanaa presidentti Joseph Smith nuoremman ja muiden esimerkin mukaan, mutta tunnusti, että se oli väärin ...
(History of the Church, osa. 2, s. 252)

Josephin kapakka

Joseph Smith myi alkoholia Nauvoossa; Smith oli myös Nauvoon pormestari. Seuraava säännös sai lainvoiman v. 1843:

Säädös alkoholijuomien myynnistä.
§ 1. Nauvoon kaupunginvaltuusto säätää, että kaupungin pormestari on täten valtuutettu myymään tai antamaan alkoholijuomia siinä mitassa kuin hän viisaudessaan arvioi talossaan silloin tällöin käyvien matkalaisten tai muiden henkilöiden terveydeksi tai lohduksi tai mukavuudeksi.
Asetettu 12.12.1843.
Joseph Smith, pormestari.
Willard Richards, kirjuri.
(History of the Church, osa 6, s. 111)

Joseph Smithin oma poika kertoi:

Noin v. 1842 meille rakennettiin uusi ja isompi talo. ... Isä jatkoi eteläisestä siivestä itäänpäin huomattavan lisätilan rakentamista. ...
Joka tapauksessa se vaikutti suurelta silloin, ja ja ulkopuolelle laitettiin kilpi, joka antoi sille nimeksi "The Nauvoo Mansion" [Nauvoon virka-asunto t. rakennus] ... Äidistä piti tulla emäntä, ja hän teki pian matkan S:t Louisiin... Kun äiti palasi, hän näki hotellin aulassa — eli siinä päätilassa, jossa vieraat kokoontuivat ja jossa heidät otettiin tullessaan vastaan — baarin tiskeineen, hyllyineen, pulloineen, laseineen ja muine tarpeineen, jotka kuuluvat täysinvarustettuun kapakkaan, ja Porter Rockwell hoiti sitä baarimikkona.
Hän yllättyi kovin tästä ja oli vaivaantunut, mutta ei sanonut mitään vähään aikaan ... hän kysyi minulta, missä isä oli. Kerroin hänelle, että hän oli etuhuoneessa... Sitten hän käski minun mennä kertomaan hänelle, että hän halusi nähdä hänet. Tottelin ja palasin hänen kanssaan aulaan, missä äiti odotti häntä. "Joseph", hän kysyi, "Mitä merkitsee tuo kapakka tässä talossa?" ... "Miltä näyttää," hän kysyi, "kun uskonnollisen yhdyskunnan hengellinen johtaja pitää hotellia, jossa on alkoholinmyyntiin sovellettu toimitila?"
Hän [Joseph] muistutti häntä, että kaikissa kapakoissa on baari, joissa myydään ja kulutetaan alkoholia ...
Äidin vastaus tuli painokkaan selvänä, vaikka hän lausui sen hiljaisella äänellä: "No, Joseph, ... minä otan lapseni ja menen vanhaan taloon ja pysyn siellä, sillä en salli heidän kasvavan tämän järjestelyn määräämissä olosuhteissa, enkä salli heidän seurustelevan sellaisissa paikoissa käyvien miesten kanssa. Olet vapaa tekemään valintasi; joko tuo baari katoaa tästä talosta, tai me!" Isältä ei vienyt kauan tehdä valintaansa, sillä hän vastasi välittömästi: "Hyvä on, Emma; toimitan sen pois heti paikalla." Ja niin hän teki.
(The Saints' Herald, 22.1.1935, s. 110)

Joseph Smith yritti jopa puolustaa juopumusta Nooan esimerkin avulla:

Sunnuntai, 7. — Vanhin William O. Clark saarnasi noin kaksi tuntia, moitti pyhiä riittämättömästä pyhyydestä ja pyhän elämisen puutteesta, teroittamalla mieliin pyhyyttä, juhlallisuutta ja kohtuutta ylenmäärin, jäykkään lahkouskoiseen tapaan. Moitin häntä farisealaisuudesta ja tekopyhyydestä. ... Se, mitä monet sanovat synniksi, ei ole syntiä; teen paljon murtaakseni taikauskon, ja olen sen tekevä; viittasin Haamin kiroukseen, jonka hän sai naurettuaan Nooalle, kun hän oli juovuksissa, mutta ei tehnyt mitään vahinkoa. Nooa oli vanhurskas mies, ja kuitenkin hän joi viiniä ja tuli juovuksiin; Herra ei hylännyt häntä sen seurauksena, sillä hänellä oli jäljellä pappeutensa koko voima, ja kun Kanaan häntä syytti, hän kirosi hänet hallussaan olevalla pappeudella, ja Herra kunnioitti hänen sanaansa ja hänen pitämäänsä pappeutta, vaikka hän oli juovuksissa, ja kirous pysyy Kanaanin jälkeläisten päällä tänäkin päivänä. (History of the Church, osa 4, ss. 445-446)

Oliver Boardman Huntington pani seuraavaa muistiin päiväkirjaansa:

Robert Thompson oli profeetta Joseph Smithin uskollinen ja oikeudenmukainen sihteeri Nauvoossa ja oli ollut virassaan jatkuvasti lähes tai melkein kaksi vuotta. Joseph sanoi eräänä päivänä veli Thompsonille: "Robert, haluan, että menet hummaamaan. Mene juomaan itsesi juovuksiin ja juhli kunnolla, ellet mene, kuolet." Robert ei tehnyt niin. Hän oli hyvin hurskas, esimerkillinen mies eikä syyllistynyt koskaan sellaiseen sopimattomuuteen, jona hän tätä piti. Vähemmässä kuin kahdessa viikossa hän oli kuollut ja kuopattu. (Oliver B. Huntingtonin päiväkirja, konekirjoitettu kopio, Utah State Historical Society, osa 2, s. 166)

Juanita Brooks osoittaa, miten jopa keskeneräisessä Nauvoon temppelissä juotiin:

... muut tekivät vielä hommia temppelissä. Huhtikuun 23. päivänä Samuel Richards kertoi, miten puusepät lakaisivat kokoon lastuja, "minkä jälkeen äänestettiin, että veli Angel menisi ilmoittamaan johtokunnalle, että työmiehet olivat valmiit juomaan heille varatun viinitynnyrin." Maalarit jatkoivat työtään huhtikuun 29. päivän iltaan asti, jolloin ryhmä työmiehiä ja heidän vaimojaan kokoontui ullakolla "pitämään juhlaa, jossa oli tarjolla kakkuja, piirakoita, viiniä ja muuta, missä me pidimme hauskaa rukoilemalla, saarnaamalla, parantamalla, siunaamalla lapsia, musiikilla ja tanssilla melkein keskiyöhön asti. Toiset työntekijät maalasivat valmiiksi alahuoneen. (John D. Lee, ss. 86-87)

Matkalla Utahiin Brigham Young kehotti mormoneja "pitämään olutta juomanaan." (John D. Lee, s. 116) "Kaksi naulaa teetä, 5 naulaa kahvia" oli merkitty osaksi "jokaisen viiden hengen perheen tarpeista heidän ylittäessään tasangot." (History of the Church, osa 7, s. 454) 9.10.1865 Brigham Young lausui, että "maistan hyvin harvoin teetä tai kahvia..." (Journal of Discourses, osa 11, s. 140)
Näinköhän vain: vuonna 1854 Nunes Carvalho matkusti Brigham Youngin kanssa ja kertoi, että Young nautti kahvia säännöllisesti:

Tämä oli x matkue, ... joka seurasi johtavan vankkurin, jossa matkusti kuvernööri Brigham Young, käskyjä. Yksi hänen vaimoistaan, kykenevä ja kaunis rouva, ... valmisti miehensä kahvin ja keitti hänen ateriansa ... Istuin ... usein heidän yksityisen [alkeellisen?] pöytänsä ääressä, ... vankkuriin oli järjestetty siirrettävä pöytä. Kauriinlihaa, naudanlihaa, kahvia, munia, piirakoita jne. tarjottiin jokaisella aterialla.
(Among the Mormons, toim. William Mulder ja A. Russell Mortensen, s. 267)

Hosea Stoutin päiväkirjan mukaan Brigham Young teki tällaisen huomautuksen 27.9.1845:

... Olen ja olen aina oleva mieltymysteni herra ... jotkut voivat sanoa, että tapanani on ottaa nuuskaa ja teetä, enkä kuitenkaan ole näiden mieltymysten orja, ja voin luopua niistä, mikäli ne loukkaavat veljeäni... (On The Mormon Frontier, Hosea Stoutin päiväkirja, osa 1, s. 75)

7.4.1867 Brigham Young myönsi Tabernaakkelissa, että hän oli käyttänyt purutupakkaa vuosikausia. Hänen puolustuksensa oli, että hän käytti sitä hammassärkyyn:

... en ole oikeutettu juomaan alkoholia, enkä ole oikeutettu pureskelemaan tupakkaa. No, veli Brigham, etkö ole tehnyt sitä? Kyllä, vuosien ajan, mutta lopetin sen harrastuksen. Käytin sitä hammassärkyyn; nyt olen vapaa siitä tuskasta, eikä suutani milloinkaan tahraa tupakka. (Journal of Discourses, osa 12, s. 404)

Brigham Youngin poika, Brigham Young nuorempi, ei yrittänyt puolustella tupakankäyttöään isänsä tavoin:

Muistan kerran, kun Jedediah M. Grant näki minun poikana pureskelevan tupakkaa, ja hän sanoi: "Sinä pureskelet tupakkaa, vai mitä? "Kyllä, herra." "No, minulle se ei koskaan maistunut; minulta ei ole mikään hyve olla käyttämättä sitä, yritin kyllä kovasti, mutta tulin siitä sairaaksi." Hyve, veljet, on siinä, että luovutaan tavoista tai voitetaan ne, jos tiedetään, että ne hankaloittavat kehitystänne Jumalan valtakunnassa. Veli Grantilta ei ollut mikään hyve olla pureskelematta tupakkaa, hän yritti opetella, mutta ei pystynyt. Minä yritin ja onnistuin. (Journal of Discourses, osa 15, ss. 141-142)