Paljonko tutkimista tarvitaan, jotta voisit tehdä tietoisen ratkaisun mormonismista?

Kun uskontokunnat etsivät uusia käännynnäisiä, ne määräävät tietyn oppimäärän kullekin tutkijalle, ennen kuin hyväksyvät heidät valmiiksi tekemään päätöksen liittyä seuraan. Esimerkiksi katolinen kirkko vaatii, että tutkijalle opetetaan kirkon opit läpikotaisin, ennen kuin hänet kastetaan. Tuohon opetukseen sisältyvät sekä hyvät, pahat että rumat asiat. Eräs mies kääntyi protestanttisesta uskonnostaan katolisismiin. Hän sanoi, että hänen piti tavata pappi useita kertoja viikossa yli yhdeksän kuukauden ajan, ennen kuin hänet hyväksyttiin kastettavaksi. Hänen mukaansa useat keskusteluista sisälsivät seuraavanlaista dialogia:

Pappi: Katolinen kirkko on menneisyydessään surmannut useita toisinajattelijoitaan. Pystytkö kuulumaan kirkkoon, jolla on sellainen asia historiassaan?
Mies: Kyllä.
Pappi: Katolinen kirkko prostituoi aikoinaan nunniaan rahasta. Pystytkö kuulumaan kirkkoon, jolla on sellainen asia historiassaan?
Mies: Kyllä.

Pappi jatkoi jatkamistaan tuoden suorasukaisesti esille jokaisen tietämänsä likatahran kirkossa.

Joillakin kristityillä kirkoilla on päinvastainen asenne. Esitettyään ei-jäsenille ainoastaan yhden saarnan he kutsuvat kuulijoita ottamaan vastaan Jeesuksen, käymään kasteella ja liittymään kirkkoon siitä paikasta.

MAP-kirkolla on käytössä eräänlainen välimuoto. Mormonien lähetyssaarnaajat opettavat mahdollisille käännynnäisille kuusi lyhyttä oppituntia, jotka hahmottavat kirkon perusoppeja ja niitä perusvaatimuksia ja sitoumuksia, joiden mukaan mormonien odotetaan elävän. Kun tutkija on kuullut nämä keskustelut ja suostunut kaikkeen, kirkko pitää häntä valmiina tekemään liiton Jumalan kanssa ja liittymään kirkkoon.

Kirkolla on tiettyjä hyötynäkökohtia tällaisesta minimalistisesta lähestymistavasta. Jotkut ihmiset luulevat, että nämä perusoppitunnit todella opettavat käännynnäiselle lahkosta kaiken asiaankuuluvan tiedon, ja että enemmän vaatiminen on parhaimmillaankin ajanhukkaa ja pahimmillaan sekoittaa kyseessäolevaa perustavaa aihetta.

Voitaisiin väittää, että oppituntien tarkempi läpikäynti viivyttäisi tutkijan pelastusta tai jopa estäisi sen — voisihan hän kuolla äkillisesti, tai Jeesus voisi palata taivaasta aivan odottamatta.

Kuitenkin on niin, että monet MAP-kirkkoon hatarien, keskustelujen kautta pikaisesti annettujen tietojen perusteella liittyneet käännynnäiset katuvat myöhemmin päätöstään. Heitä loukkaa se, että kirkko on kastanut heidät antamatta heille asiaankuuluviksi kokemiansa tietoja.

Esimerkkinä kerrottakoon eräästä lähetyssaarnaajasta, joka opetti keskusteluja afrikkalais-amerikkalaiselle miehelle. Tämä otti innostuneesti vastaan kaiken, mitä hänelle opetettiin. Sitten kun lähetyssaarnaajat olivat käymässä hänen luonaan paria päivää ennen hänen sovittua kastettaan, hän nauroi ja sanoi heille: "Veljeni kertoi minulle mitä hysteerisimmän mormonisminvastaisen valheen, minkä olette koskaan kuulleet! Hän sanoi minulle, että mormonikirkko syrji mustia vuoteen 1978 asti! Eikö ole huvittavaa! Mistä ne oikein keksivät tuollaista!" Kun hän näki, miten lähetyssaarnaajat hermostuivat, vakavoituivat ja vaikenivat eivätkä lainkaan nauraneet, hänen oma naurunsa vaihtui ilottomuudeksi ja hän kysyi heiltä suoraan, oliko se totta. He myönsivät niin olevan; mustien ei sallittu saada pappeutta tai osallistua temppelimenoihin kuin vasta v. 1978 loppupuolella. Tutkija raivostui ja kysyi pistävästi: "Ja milloinkas te oikein olitte aikoneet kertoa minulle siitä?" He eivät tietenkään olleet lainkaan aikoneet kertoa sitä hänelle — se ei kuulu osana "keskusteluihin", eivätkä lähetyssaarnaajat olleet halunneet vaarantaa tutkijan päätöstä liittyä kirkkoon.

Nykyinen mormonikirkko ei tietenkään ole suoranaisesti mustia syrjivä. Useimmat kirkon jäsenet ovat varmastikin kovin mielissään päästyään eroon tuosta rasistisesta käytännöstä; luultavasti he toivovat, että voisivat myös unohtaa sen kokonaan ja/tai ettei sitä olisi koskaan ollutkaan. Mutta tutkijoilla on joka tapauksessa oikeus tietää myös tällaisista vähemmän mairittelevista piirteistä kirkon historiassa ennen kuin heidät kastetaan.

Ottaessasi osaa keskusteluihin lähetyssaarnaajat tekevät kaikkensa, jotta sinusta tuntuisi että saat kuulla kaiken, mitä sinun tarvitsee kuulla. He lupaavat, että mikäli teet kaiken, mitä he pyytävät, niin he johdattavat sinut polulle, jota Jumala haluaa sinun käyvän.

Jokaisen on varmaankin itse päätettävä, miten paljon aikaa heidän on pantava mormonismin tutkimiseen voidakseen tehdä tietoisen päätöksen ja tuntea varmuutta sen oikeudesta.

Jos Jumala nyt sitten selkeästi kertoo sinulle, että lähetyssaarnaajat kertovat sinulle koko totuuden, niin kaiketi se on silloin sinun vastauksesi. Mutta jos tunnet hiukkasenkin verran epäilystä heidän väitteidensä totuutta kohtaan, niin ehkäpä siinä Jumala ja/tai aivosi kertovat sinulle, että sinun pitäisi tutkia ja harkita asiaa syvemmälti.