Katso peiliin

Tiedämme, että lähetyssaarnaajien päämääränä on saada sinut kasteelle. Mutta mikä on sinun päämääräsi? Sinulla saattaa olla useita päämääriä. Voi olla, että yrität huvittaa itseäsi, hankkia ystäviä, käännyttää lähetyssaarnaajat omaan uskoosi, tai ryhtyä mormoniksi päästäksesi naimisiin amerikkalaisen kanssa tai miellyttääksesi aviopuolisoasi. Mikäpä siinä. Oletetaan nyt kuitenkin, että sinulla on jalompi päämäärä rehellisesti löytää totuus.

Pöydän toisella puolella ovat lähetyssaarnaajat, jotka haluavat kastaa sinut. Toisella puolella istut sinä, ja sinä haluat oppia tuntemaan totuuden. Ovatko nämä päämäärät yhteneväiset? Sitä ne ovat mikäli MAP-kirkko on "tosi". Mutta jos kirkko onkin väärä, niin silloin nämä päämäärät sulkevat pois toinen toisensa. Suhteen on siis katkettava ja kauppa jää näin ollen tekemättä.

Koska lähetyssaarnaajat yrittävät käännyttää ja kastaa sinut eivätkä auttaa sinua arvostelukykyisen totuuden etsinnässä, et voi luottaa siihen, että he antaisivat sinulle kaiken tiedon, jota tarvitset tehdäksesi tietoisen ratkaisun. Sinun on tarkasteltava asiaa syvemmältä. Onko MAP-kirkko sinua varten? Tarkastele tuota kysymystä eri puolilta. Kokoa niin paljon todisteita kuin mahdollista. Harkitse erilaisia selityksiä noille todisteille. Mieti, mikä selitys on todennäköisin. Tee ratkaisusi rehellisesti, ja silloin voit helpottuneena tuntea, että teit parhaan mahdollisen ratkaisun.

Jotkut ihmiset kutsuisivat tällaista uskoksi, toiset uskon puutteeksi. Olkoon sen laita miten vain — voitko kuvitella Jumalaa, joka tuomitsisi henkilön siitä, että hän teki rehellisen valinnan mutta sattuikin olemaan väärässä?

En tiedä, onko mitään jumalaa olemassa, mutta tiedän, että ainoa, jota olisin valmis palvomaan olisi sellainen, joka välittää enemmän tutkijan etsinnän rehellisyydestä kuin siitä, päätyykö tutkija oikeaan ratkaisuun. On parempi olla rehellinen kuin olla oikeassa.

On vaikeampi käydä totuuden etsintä rehellisesti läpi kuin miltä se kuulostaa. On suuri ero siinä rakentaako vakaumuksensa vilpittömyydelle vai onko pelkästään vilpitön vakaumuksessaan.

Melkein jokainen maailmassa uskoo, että heidän henkilökohtaiset uskomuksensa ovat juuri ne oikeat. Itse asiassa useimmat meistä ovat aivan varmoja siitä.

Kun näemme varmuutta muissa, me sanomme sitä itsepintaisuudeksi. Kun näemme sitä itsessämme, sanomme itseämme uskollisiksi. Kun uskollisuutemme saa aikaan itsepintaisuutta siinä määrin, että kieltäydymme harkitsemasta uusia todisteita ja mahdollisesti parempia tapoja, voimme yhä olla vilpittömiä vakaumuksissamme, mutta vakaumuksemme eivät enää pohjaudu vilpittömyyteen.

Paljonko sinussa on henkilökohtaista vilpittömyyttä? Sen voit vain itse arvostella. Katso itseäsi peiliin ja kysy itseltäsi:

• Mikäli vakaumuksesi olisivat vääriä, olisitko valmis kuulemaan siitä? — Vai jättäisitkö mieluummin kuulematta ja jatkaisit elämääsi kuten ennenkin?
• Etsitkö kirjoja, nettisivuja, ihmisiä ja ideoita, jotka asettavat omat ideasi kyseenalaisiksi? — Vai rajoitatko tiedon, joka päätyy aivoihisi, upottautumalla ajatuksiin, jotka edistävät edeltäkäsin määrättyjä uskomuksiasi?
• Etsitkö heikkouksia omissa nykyisissä mielipiteissäsi ja vahvuuksia kilpailevissa mielipiteissä? — Vai pitäydytkö oman näkökantasi vahvuuksissa ja vastapuolen näkökannan heikkouksissa?
• Pidätkö nykyiset uskomuksesi sen vuoksi, että todisteiden läpikotainen analyysi niin vaatii? — Vai onko niin, että syynä on se, että haluat pitää ne?
• Onko korkein arvosi olla uskollinen? — Vai onko se olla vilpitön?