Aabrahamin kirja

Kysymyksiä Aabrahamin kirjasta

Luku	1	2	3	4	5
Kuva	1	2	3

Aabrahamin kirja jonka Joseph Smith on kääntänyt papyrusteksteistä

Kuvajäljennös Aabrahamin kirjasta N:o 1

Luku 1

1. Kaldealaisten maassa, isäni asuinsijoilla, minä, Aabraham, havaitsin, että minun oli tarpeen saada muu paikka asuakseni;
2. ja koska tulin ymmärtämään, että minulle oli olemassa suurempi autuus, rauha ja lepo, minä etsin isäin siunauksia ja oikeutta, johon minut piti asetettaman toimittaakseni sen palvelusta; koska itse olin pyrkinyt vanhurskauteen ja myös halunnut tulla suuren tiedon haltijaksi, aina enemmän vanhurskauteen pyrkiä, olla syvemmän tiedon omistaja ja tulla kansojen paljouden isäksi, rauhanruhtinaaksi; ja koska halusin saada opetusta ja pitää Jumalan käskyt, minusta tuli laillinen perillinen, ylipappi niine oikeuksineen, jotka kuuluivat isille.
3. Sen antoivat minulle isät; se kulki polvesta polveen minulle isiltä isien kautta aikojen alusta, hamasta alusta asti eli ajoista ennen kuin maan perustukset laskettiin tähän aikaan saakka, siis tämä esikoisoikeus, joka tuli ensimmäiselle ihmiselle, joka oli Aadam, ensimmäinen isämme.
4. Minä halasin määräämistäni pappeuteen Jumalan isille antaman, heidän siementänsä koskevan määräyksen mukaan.
5. Isäni, jotka olivat kääntyneet pois vanhurskaudestansa ja Herran, heidän Jumalansa, heille antamista pyhistä käskyistä pakanain jumalia kumartamaan, kieltäytyivät perin ääntäni kuulemasta.
6. Sillä heidän sydämensä olivat antautuneet pahuutta tekemään ja he olivat kokonaan kääntyneet Elkenan jumalaan, Libnan jumalaan, Mahmakran jumalaan, Kooraan jumalaan ja faaraon, Egyptin kuninkaan jumalaan;
7. ja sen tähden he käänsivät sydämensä pakanain uhreihin ja niin uhrasivat lapsiaan mykille epäjumalilleen eivätkä kuulleet minun ääntäni, vaan koettivat ottaa minun henkeni Elkenan papin avulla. Elkenan pappi oli myös faaraon pappi.
8. Niin tuona aikana faaraon, Egyptin kuninkaan, papin tapana oli uhrata miehiä, naisia ja lapsia alttarilla, joka oli pystytetty Kaldean maahan näille vieraille jumalille.
9. Ja tapahtui, että tämä pappi valmisti uhrin faaraon jumalalle ja myös Sagriilin jumalalle egyptiläisen tavan mukaan. Ja Sagriilin jumala oli aurinko.
10. Niin faaraon pappi uhrasi kiitosuhrina lapsen alttarilla, joka oli Potifarin kukkulaksi nimitetyn kummun juurella, Oliseemin lakeuden toisessa päässä.
11. Tämä pappi oli uhrannut tällä alttarilla samalla kertaa kolme neitsyttä, jotka olivat sen Onitan tyttäriä, joka oli yksi kuninkaallisisita jälkeläisistä, suoraan alenevassa polvessa Haamin kupeista lähtenyt. Nämä neitsyet uhrattiin heidän hyveensä tähden; he eivät tahtoneet polvistua kumartaen rukoilemaan puisia ja kivisiä jumalia, ja sen tähden heidät surmattiin tällä alttarilla, ja se tapahtui egyptiläisen tavan mukaan.
12. Ja tapahtui, että nämä papit kävivät minuun käsiksi vähivalloin tappaaksensa myös minut, niin kuin olivat tappaneet nuo neitsyet tällä alttarilla; ja että tietäisitte, millainen tämä alttari oli, neuvon teitä katsomaan kuvaa tämän aikakirjan alussa.
13. Se oli tehty vuoteen muotoiseksi, sellaisen, joita kaldealaisten keskuudessa käytettiin, ja se oli Elkenan, Libnan, Mahmakran ja Kooraan jumalain sekä vielä Faraon, Egyptin kuninkaan, jumalan kaltaisen jumalan edessä.
14. Että teillä olisi käsitys näistä jumalista, olen esittänyt teitä varten niiden muodon alussa olevin piirroksin, joiden tavalla tehtyjä kuvioita kaldealaiset kutsuivat nimella raliinos, mikä merkitsee hieroglyfejä.
15. Mutta kun he nostivat kätensä minua vastaan uhrataksensa minut ja ottaakseen minun henkeni, katso, minä korotin ääneni Herran, minun Jumalani puoleen, ja hän kuunteli ja kuuli, ja niin hän täytti minut Kaikkivaltiaan näyllä, ja enkeli hänen kasvojensa edestä seisoi minun vierelläni ja kirvoitti heti siteeni;
16. ja hänen äänensä sanoi minulle: Aabraham, Aabraham, katso, minun nimeni on Jehova, ja minä olen kuullut sinua ja astunut alas vapauttamaan sinut ja viemään sinut pois isäsi kodista ja kaikesta suvustasi vieraaseen maahan, jota et tunne;
17. ja näin tapahtuu, koska he ovat kääntäneet sydämensä pois minusta kumartamaan Elkenan jumalaa, Libnan jumalaa, Mahmakran jumalaa, Kooraan jumalaa ja faaraon, Egyptin kuninkaan, jumalaa; sen tähden minä olen astunut alas rankaisemaan heitä ja tuhotakseni sen, joka nosti kätensä sinua, Aabrahamia, poikaani, vastaan, ottaakseen henkesi.
18. Katso, minä olen johdattava sinua kädelläni ja ottava sinut pukeakseni sinut nimeeni, isäsi pappeuteen, ja minun voimani on oleva sinun päälläsi.
19. Niin kuin oli Nooan, niin oli myös sinun oleva; mutta sinun palvelustehtäväsi kautta minun nimeni tunnetaan maan päällä ikuisesti, sillä minä olen sinun Jumalasi.
20. Katso, Potifarin kukkula oli Kaldean Uurin maassa. Ja Herra hajotti Elkenan ja maan jumalien alttarin ja hävitti ne perin pohjin ja löi papin, niin että hän kuoli; ja Kaldeassa oli suuri murhe, niin myös faaraon hovissa; tämä faarao merkitsee kuningasta kuninkaallisen veren nojalla.
21. Tämä Egyptin kuningas kuului niihin, jotka olivat Haamin kupeista lähteneitä, ja hän oli syntyperänsä vuoksi osallinen kanaanilaisten verestä.
22. Tästä suvusta polveutuivat kaikki egyptiläiset, ja näin säilyi maassa kanaanilaisten veri.
23. Maan oli näet ensiksi löytänyt nainen, joka oli Haamin tytär ja Egyptuksen tytär, ja Egyptus merkitsee kaldean kielessä Egyptiä, mikä tarkoittaa kiellettyä.
24. Kun tämä nainen löysi maan, se oli veden alla, ja myöhemmin hän asetti poikansa asumaan sinne; ja tällä tavoin on Haamista lähtöisin se heimo, joka pysytti kirouksen maassa.
25. Egyptin ensimmäisen herruuden pystytti faarao, Egyptuksen, Haamin tyttären vanhin poika, ja se oli Haamin hallitustavan mukainen, mikä oli patriarkaalinen.
26. Faarao, joka oli vanhurskas mies, teki valtakuntansa vahvaksi ja tuomitsi kansaansa viisaasti ja oikeamielisesti kaiken elinaikansa yrittäen tarkoin jäljitellä sitä järjestystä, jonka isät ensimmäisten sukupolvien aikana olivat pitäneet voimassa ensimmäisen patriarkaalisen herruuden päivinä Aadamin ja myös isänsä Nooan aikana, joka siunasi hänet maan siunauksilla ja viisauden siunauksilla, mutta kirosi hänet sen suhteen, mitä pappeuteen kuuluu.
27. Kuitenkin, vaikka faarao oli tätä sukuhaaraa, jonka kautta hänellä ei voinut olla oikeutta pappeuteen, faaraot kärkkäästi väittävät sen itsellänsä olevan Haamin kautta Nooalta, ja sen tähden heidän epäjumalanpalveluksensa eksytti isäni;
28. mutta nyt on pyrkimykseni tämän jälkeen laatia pääkohdat kertova ajantieto, joka, alkaen minusta, jatkuu takaisin luomisen alkuun, sillä nämä asiakirjat ovat joutuneet käsiini, ja ne ovat hallussani yhä.
29. Siis sen jälkeen kun Elkenan pappi lyötiin, niin että hän kuoli, toteutui se, mikä oli puhuttu minulle Kaldean maasta; että maassa tulisi olemaan nälänhätä.
30. Niinpä nälänhätä vallitsi kaikkialla Kaldean maassa, ja isäni oli ankarassa vaivassa nälänhädän vuoksi ja hän katui sitä pahaa, millä hän oli uhannut minua ottaakseen henkeni.
31. Mutta isien, patriarkkojen, aikakirjat, jotka koskevat pappeuden oikeutta, Herra, minun Jumalani, varjeli minun omissa käsissäni; sen tähden tieto luomisen alusta sekä myös taivaankappaleista ynnä tähdistä, niin kuin ne oli tehty tunnetuksi isille, on säilynyt minulla tähän päivään saakka, ja minä koetan kirjoittaa jotakin tästä kaikesta tähän aikakirjaan jälkipolvieni, jälkeentulevaisteni, hyväksi.

Kuvajäljennös Aabrahamin kirjasta N:o 2

Luku 2

1. Niin Herra Jumala antoi nälän kasvaa ylen ankaraksi Uurin maassa, niin että veljeni Haaran kuoli; mutta isäni Terah eli vielä Kaldean Uurin maassa.
2. Ja tapahtui, että minä, Aabraham, otin vaimokseni Saarain, ja Nehor, veljeni, otti vaimokseen Milkan, ja he olivat Haaranin tyttäriä.
3. Herra oli sanonut minulle: Aabraham, lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
4. Sen tähden minä lähdin Kaldean Uurin maasta mennäkseni Kanaanin maahan; ja minä otin veljeni pojan Lootin ja hänen vaimonsa ynnä vaimoni Saarain; ja myös isäni seurasi jäljessäni maahan, jolle me annoimme nimeksi Haaran.
5. Niin nälänhätä huojeni; ja isäni jäi Haaraniin ja asui siellä, koska Haaranissa oli paljon lammaslaumoja; niin isäni palasi jälleen epäjumalanpalvelukseensa, sen tähden hän pysyi Haaranissa.
6. Mutta minä, Aabraham, ja veljeni poika Loot rukoilimme Herraa, ja Herra ilmestyi minulle ja sanoi minulle: Nouse ja ota Loot mukaasi, sillä minä olen päättänyt viedä sinut pois Haaranista ja tehdä sinusta palvelijani kantamaan minun nimeäni vieraaseen maahan, jonka minä olen antava sinun siemenellesi ikuiseksi omaisuudeksi, kun he kuulevat minun ääntäni.
7. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi; taivaassa minä asun; maa on minun jalkojeni astinlauta; minä ojennan käteni meren yli, ja se tottelee minun ääntäni; tuulen ja tulen teen minä vaunuikseni; minä sanon vuorille: väistykää - ja katso, tuulispäässä ne häviävät, äkkiä, silmänräpäyksessä.
8. Minun nimeni on Jehova, ja minä tunnen alusta asti sen, mikä lopussa on oleva; sen tähden minun käteni on oleva sinun päälläsi.
9. Ja minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ylenpalttisesti ja teen sinun nimesi suureksi kaikkien kansojen keskuudessa, ja sinä olet tuleva siunaukseksi jälkeläisillesi, niin että he käsissänsä kantavat tämän palvelustehtävän ja pappeuden kaikille kansoille.
10. Niin minä olen siunaava heitä sinun nimesi kautta; sillä kaikki, jotka ottavat vastaan tämän evankeliumin, pitää kutsuttaman sinun nimesi mukaan, ja heidät luetaan sinun siemeneesi kuuluviksi, ja he nousevat ja siunaavat sinua isänänsä.
11. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat; ja sinussa (se on: sinun pappeudessasi) ja sinun siemenessäsi (se on: pappeudessasi) - sillä minä annan sinulle lupauksen, että tämä oikeus on pysyvä sinulla ja siemenelläsi sinun jälkeesi (tämä merkitsee: suoranaisilla jälkeläisilläsi eli ruumiin siemenellä) - tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat, siunatuiksi evankeliumin siunauksilla, jotka ovat pelastuksen siunauksia, iankaikkisen elämän siunauksia.
12. Kun nyt Herra oli lakannut puhumasta minulle ja vetäytynyt pois tyköäni, minä sanoin sydämessäni: Palvelijasi on etsimällä etsinyt sinua; nyt minä olen löytänyt sinut;
13. sinä lähetit enkelisi vapauttamaan minut Elkenan jumalilta, ja minun on hyvä kuulla sinun ääntäsi; nouskoon siis palvelijasi ja lähteköön rauhassa.
14. Niin minä, Aabraham, lähdin, niin kuin Herra oli minua käskenyt, ja Loot minun kanssani; ja minä, Aabraham, olin Haaranista lähtiessäni kuudenkymmenenkahden vuoden vanha.
15. Ja minä otin Saarain, jonka olin ottanut vaimokseni Kaldean Uurissa ollessani, ja veljeni pojan Lootin sekä kaiken omaisuutemme, jonka olimme koonneet, ynnä ne sielut, jotka olimme voittaneet Haaranissa, ja lähdin matkalle Kanaanin maahan ja asuin teltoissa matkalla ollessamme;
16. niin iankaikkisuus oli meidän suojanamme, kallionamme ja pelastuksenamme matkatessamme Haaranista Jersonin tietä tullaksemme Kanaanin maahan.
17. Niin minä, Aabraham, rakensin alttarin Jersonin maahan ja valmistin Herralle uhrin ja rukoilin, että nälkä väistyisi isäni kodista, ettei sen väki menehtyisi.
18. Ja sitten me kuljimme Jersonista maan läpi aina Sekemin paikkakunnalle; se sijaitsi Mooren lakeuksilla, ja me olimme jo tulleet kanaanilaisten maan rajojen sisäpuolelle, ja minä uhrasin uhrin näillä Mooren lakeuksilla, huutaen palavasti avukseni Herraa, sillä me olimme jo saapuneet tämän epäjumalia palvelevan kansan maahan.
19. Ja Herra ilmestyi minulle vastaukseksi rukouksiini ja sanoi minulle: Sinun siemenellesi minä annan tämän maan.
20. Ja minä, Aabraham, nousin siltä paikalta, jonne olin rakentanut alttarin Herralle, ja siirryin siitä edemmäksi vuorelle, itään päin Beetelistä, ja pystytin telttani sinne, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja sinne minä rakensin toisen alttarin Herralle ja huusin jälleen avuksi Herran nimeä.
21. Ja minä, Aabraham, lähdin ja vaelsin yhä edemmäksi etelään päin; ja maassa oli jatkuva nälänhätä; silloin minä, Aabraham, päätin mennä Egyptiin asuakseni siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä tuli ylen kovaksi.
22. Ja tapahtui, kun minä lähestyin Egyptiä, että Herra sanoi minulle: Katso, vaimosi Saarai on sangen kaunis nähdä;
23. sen tähden on tapahtuva, kun egyptiläiset hänet näkevät, että he sanovat: Hän on hänen vaimonsa; ja he tappavat sinut, mutta antavat hänen elää; siis katso, että teet näin:
24. sanokoon hän egyptiläisille olevansa sinun sisaresi, ja sinun sielusi on elävä.
25. Ja tapahtui, että minä, Aabraham, kerroin vaimolleni Saaraille kaiken, minkä Herra oli sanonut minulle: Siis sano heille, minä pyydän sinua, olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja sieluni saisi elää sinun ansiostasi.

Luku 3

1. Ja minulla, Aabrahamilla, oli uurim ja tummim, jotka Herra, minun Jumalani, oli antanut minulle Kaldean Uurissa.
2. Ja minä näin tähdet ja että ne olivat sangen suuret ja että yksi niistä oli Jumalan valtaistuinta lähinnä; ja oli monia suuria, jotka olivat lähellä sitä;
3. ja Herra sanoi minulle: Nämä ovat hallitsevat tähdet; ja tämän suuren tähden nimi on Kolob, koska se on lähellä minua sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi: minä olen pannut tämän hallitsemaan kaikkia niitä, jotka kuuluvat samaan järjestykseen kuin se, jonka pinnalla sinä seisot.
4. Vielä Herra sanoi minulle uurimin ja tummimin kautta, että Kolob liikkui Herran tavan mukaan, noudattaen aikojansa ja kausiansa kiertoliikkeissänsä; että yksi pyörähdys oli Herralle yksi päivä hänen laskemistapansa mukaan, ja se oli tuhat vuotta sen ajan mukaan, joka oli säädetty sille, minä pinnalla sinä seisot. Tämä on Herran ajanmitta, joka on yhdenmukainen Kolobin ajanmitan kanssa.
5. Ja Herra sanoi minulle: Taivaankappale, joka on valoltansa vähäisempi, vähäisempi kuin päivää hallitseva, siis yötä hallitseva, ylittää, voittaa ajanmitassaan tämän, jonka pinnalla sinä seisot, sillä se liikkuu hitaammin järjestyksessänsä; näin on järjestyksen mukaista, sillä se on sen maan yläpuolella, jonka pinnalla sinä seisot, ja sen tähden sen ajanmitat eivät ole niin moninaiset ajatellen sen päivien, kuukausien ja vuosien lukua.
6. Vielä Herra sanoi minulle; Näin, Aabraham, nämä kaksi totuutta ovat olemassa, katso, silmäsi näkevät sen; sinun on suotu oppia tuntemaan ajanmitat ja sille maalle pantu aika, jonka pinnalla sinä seisot, ynnä sille suuremmalle valolle pantu aika, joka on pantu hallitsemaan päivää, ja sille pienemmälle valolle pantu aika, joka on pantu hallitsemaan yötä.
7. Ja pienemmälle valolle pantu aika on pitempi aikamittaansa nähden kuin sen maan ajanmitta, jonka pinnalla sinä seisot.
8. Ja missä nämä kaksi totuutta ovat olemassa, siinä on vielä oleva yksi totuus niiden yläpuolella, se on: on vielä yksi taivaankappale, jonka ajanmitta on oleva vielä pitempi;
9. ja näin on oleva toisen taivaankappaleen ajanmitta toisen yläpuolella, aina kunnes tulet lähelle Kolobia, mikä Kolob on Herran ajanmitan mukainen, mikä Kolob on pantu lähelle Jumalan valtaistuinta hallitsemaan kaikkia niitä taivaankappaleita, jotka kuuluvat samaan järjestykseen kuin se, jonka pinnalla sinä seisot.
10. Niin sinun on suotu oppia tuntemaan kaikille niille tähdille pantu aika, jotka on pantu valaisemaan, kunnes tulet Jumalan valtaistuimen lähelle.
11. Niin minä, Aabraham, puhuin Herran kanssa kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuu toisen kanssa; ja hän kertoi minulle kättensä teoista;
12. ja hän sanoi minulle: Poikani, poikani (ja hänen kätensä oli ojennettuna), katso, minä näytän sinulle kaiken tämän. Niin hän laski kätensä silmilleni, ja minä näin hänen kättensä teot, ja niitä oli paljon; ja niiden luku kasvoi silmieni edessä, enkä minä voinut niiden loppua nähdä.
13. Ja hän sanoi minulle: Tämä on Sineha, mikä on aurinko. Ja hän sanoi minulle: Kokaab, mikä on tähti. Ja hän sanoi minulle: Olea, mikä on kuu. Ja hän sanoi minulle: Kokaabiim, mikä merkitsee tähtiä eli kaikkia suuria valoja, jotka olivat taivaanvahvuudella.
14. Ja oli yö Herran puhuessa minulle nämä sanat: Minä lisään sinut ja sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin nämä; ja jos sinä taidat laskea hiekkajyvästen luvun, niin sama on jälkeläistesi luku oleva.
15. Vielä Herra sanoi minulle: Aabraham, minä näytän sinulle tämän ennen lähtöäsi Egyptiin, että sinä julistaisit kaikki nämä sanat.
16. Jos on olemassa kaksi kappaletta toisen ollessa toisen yläpuolella, niin on oleva suurempia kappaleita niiden yläpuolella; sen tähden Kolob on suurin kaikista näkemistäsi Kokaabeista, koska se on lähinnä minua.
17. Jos siis kahdesta kappaleesta toinen on toisen yläpuolella, ja kuu maan yläpuolella, silloin mahdollisesti jokin taivaankappale tai tähti saattaa olla olemassa sen yläpuolella; ja kaikki, mitä Herra, sinun Jumalasi, sydämessään päättää tehdä, sen hän myös tekee.
18. Niinpä hän on tehnyt tuon suuremman tähden; niin myös, jos on kaksi henkeä, toinen älyltänsä toista suurempi, niin kuitenkaan näillä kahdella hengellä, vaikka toinen on älyltänsä suurempi kuin toinen, ei ole alkua; he olivat olemassa ennen, eikä heillä ole loppua oleva, he pysyvät tämän jälkeen, sillä he ovat oolaam eli iankaikkisia.
19. Ja Herra sanoi minulle: Nämä kaksi totuutta ovat olemassa: että on kaksi henkeä, toinen älyltänsä suurempi kuin toinen, niin on myös oleva heitä älyltänsä suurempi; minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä olen älyltäni suurempi kuin he kaikki.
20. Herra, sinun Jumalasi, lähetti enkelinsä vapauttamaan sinut Elkenan papin käsistä.
21. Minä asun heidän kaikkien keskellä. Nyt minä olen astunut alas sinun tykösi ilmoittamaan sinulle kätteni teot, joissa minun viisauteni kohoaa yli heidän kaikkien, sillä minä hallitsen ylhäällä taivaissa ja alhaalla maan päällä kaikkinaisessa viisaudessa ja ymmärrykssessä kaikkia niitä älyjä, jotka sinun silmäsi on nähnyt alusta asti; alussa minä astuin alas kaikkien niiden älyjen keskelle, jotka sinä olet nähnyt.
22. Niin Herra oli näyttänyt minulle, Aabrahamille, ne älyt, joiden järjestys toteutettiin ennen kuin maailma oli; ja kaikkien näiden joukossa oli monia jaloja ja suuria;
23. ja Jumala näki, että nämä sielut olivat hyvät, ja hän seisoi heidän keskellänsä, ja hän sanoi: Nämä minä olen tekevä hallitsijoikseni, sillä hän seisoi niiden keskellä, jotka olivat henkiä; ja hän näki, että he olivat hyvät; ja hän sanoi minulle: Sinä, Aabraham, olet yksi heistä; sinut valittiin ennen kuin sinä synnyit.
24. Ja heidän joukossaan seisoi muuan, joka oli Jumalan kaltainen, ja hän sanoi niille, jotka olivat hänen kanssansa: Astukaamme alas, sillä siellähän on avaruutta, ja ottakaamme näitä aineita ja tehkäämme maa, jonka päällä nämä saavat asua;
25. ja koetelkaamme heitä näin, nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä;
26. ja niille, jotka säilyttävät ensimmäisen asemansa, annetaan lisää; mutta ne, jotka eivät säilytä ensimmäistä asemaansa, eivät saa kirkkautta samassa valtakunnassa niiden kanssa, jotka ensimmäisen asemansa säilyttävät; ja niille, jotka säilyttävät toisen asemansa, lisätään kirkkautta heidän päidensä päälle aina ja iankaikkisesti.
27. Ja Herra sanoi: Kenet minä lähetän? Niin yksi, Ihmisen Pojan kaltainen, vastasi: Tässä olen, lähetä minut. Ja toinen vastasi ja sanoi: Tässä olen, lähetä minut. Ja Herra sanoi: Ensimmäisen minä lähetän.
28. Niin tuo toinen vihastui eikä säilyttänyt ensimmäistä asemaansa, ja sinä päivänä monet seurasivat hänen jäljessänsä.

Luku 4

1. Ja sitten Herra sanoi: Astukaamme alas. Niin he alussa astuivat alas, ja he, se on jumalat, antoivat järjestyksen ja muodon taivaille ja maalle.
2. Niin maa oli muodon saatuansa tyhjä ja autio, koska he eivät olleet muualle paitsi maalle muotoa antaneet; ja pimeys vallitsi syvyyden päällä ja jumalien Henki lepäsi virinä vetten päällä.
3. Ja he (jumalat) sanoivat: Tulkoon valkeus; ja valkeus tuli.
4. Ja he (jumalat) käsittivät valkeuden, sillä se oli kirkkautta; ja he erottivat valkeuden pimeydestä eli saattoivat sen eroamaan.
5. Ja jumalat kutsuivat valkeuden päiväksi ja pimeyden he kutsuivat yöksi. Ja tapahtui, että ajan illasta aamuun he kutsuivat yöksi; ja ajan aamusta iltaan he kutsuivat päiväksi; ja tämä oli ensimmäinen eli alku sille, mitä he kutsuivat päiväksi ja yöksi.
6. Ja jumalat sanoivat myös: Tulkoon taivaankansi vetten keskelle ja erottakoon se vedet vesistä.
7. Ja jumalat käskivät taivaankannen erottaa taivaankannen alla olevat vedet taivaankannen päällä olevista vesistä; ja tapahtui juuri niin kuin he olivat käskeneet.
8. Ja jumalat kutsuivat taivaankannen taivaaksi. Ja tapahtui että ajan illasta aamuun he kutsuivat yöksi; ja tapahtui, että ajan aamusta iltaan he kutsuivat päiväksi; niin tämä oli toinen ajanjakso, jota he kutsuivat yöksi ja päiväksi.
9. Ja jumalat käskivät, sanoen: Kokoontukoot vedet taivaan alla yhteen paikkaan ja kohotkoon maa kuivaksi; ja tapahtui niin kuin he olivat käskeneet;
10. niin jumalat nimittivät kuivan maaksi, ja vetten kokouksen he nimittivät suuriksi vesiksi; ja jumalat näkivät, että heitä toteltiin.
11. Ja jumalat sanoivat: Valmistakaamme maa kasvamaan vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat hedelmää, joiden siemen itsessänsä kasvattaa kaltaisensa maan päälle; ja tapahtui juuri niin kuin he olivat käskeneet.
12. Ja jumalat saattoivat maan tuottamaan vihantaa sen omasta siemenestä ja ruohoja tuottamaan ruohoja niiden omasta siemenestä, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan; ja maan tuottamaan puita niiden omasta siemenestä, jotka kantoivat hedelmää, jonka siemen voi itsessään tuottaa vain samaa, lajinsa mukaan; ja jumalat näkivät, että heitä toteltiin.
13. Ja tapahtui, että he antoivat päiville luvun; ajan illasta aamuun he kutsuivat yöksi; ja tapahtui, että ajan aamusta iltaan he kutsuivat päiväksi; ja se oli kolmas ajanjakso.
14. Ja jumalat loivat järjestyksen valoille taivaankannella ja panivat ne erottamaan päivää yöstä; ja järjestivät ne merkeiksi sekä määräämään ajat ja päivät ja vuodet;
15. ja järjestivät ne olemaan valoina taivaankannella paistamassa maan päälle; ja tapahtui niin.
16. Ja jumalat loivat järjestyksen kahdelle suurelle valolle, suuremman valon hallitsemaan päivää ja vähäisemmän valon hallitsemaan yötä; ja vähäisemmän valon oheen he panivat myös tähdet;
17. ja jumalat panivat ne taivaankanteen paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä, saattamaan valon eroamaan pimeästä.
18. Ja jumalat valvoivat kaikkea sitä, mille he olivat käskyn antaneet, kunnes se totteli.
19. Niin tapahtui, että illasta aamuun oli yö; ja tapahtui, että aamusta iltaan oli päivä; ja se oli neljäs ajanjakso.
20. Ja jumalat sanoivat: Valmistakaamme vedet tuottamaan yltäkyllin liikkuvia eläviä olentoja; ja lintuja lentämään maan päällä taivaankannen alla.
21. Niin jumalat valmistivat vedet tuottamaan suuria valaita ja kaikkinaisia liikkuvia eläviä olentoja, joita vesien tuli tuottaa yltäkyllin, kutakin lajinsa mukaan; ja kaikkinaisia siivekkäitä lintuja, kutakin lajinsa mukaan. Ja jumalat näkivät, että heitä toteltaisiin ja että heidän suunnitelmansa oli hyvä.
22. Ja jumalat sanoivat: Siunatkaamme ne, tehkäämme ne hedelmällisiksi ja saattakaamme ne lisääntymään ja täyttämään merien vedet eli suuret vedet; ja saattakamme linnut lisääntymään maan päällä.
23. Niin tapahtui, että ajan illasta aamuun he kutsuivat yöksi; ja tapahtui, että ajan aamusta iltaan he kutsuivat päiväksi; ja se oli viides ajanjakso.
24. Ja jumalat valmistivat maan tuottamaan elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelevaiset ja maan eläimet, kunkin lajinsa mukaan; ja tapahtui niin kuin he olivat puhuneet.
25. Ja jumalat saattoivat maan tuottamaan eläimet, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaiken mikä maassa matelee, kunkin lajinsa mukaan; ja jumalat näkivät, että ne olisivat kuuliaiset.
26. Ja jumalat pitivät neuvoa keskenänsä ja sanoivat: Astukaamme alas ja muovatkaamme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja antakaamme heidän vallita meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja kaikki maa ja kaikki, mikä maassa matelee.
27. Niin jumalat astuivat alas muodostamaan ihmisen omaksi kuvaksensa, jumalien kuvaksi hänet muovataksensa, mieheksi ja naiseksi muovataksensa heidät.
28. Ja jumalat sanoivat: Siunatkaamme heidät. Ja jumalat sanoivat: Tehkäämme heidät hedelmällisiksi ja antakaamme heidän lisääntyä ja täyttää maa ja tehdä se itsellensä alamaiseksi, vallita meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki elollinen, mikä maan päällä liikkuu.
29. Ja jumalat sanoivat: Katso, antakamme heille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita on tuleva kaiken maan päälle, ja kaikki puut, joissa on hedelmä oleva; siementä tekevä puun hedelmä, se antakaamme heille; se olkoon heidän ravinnoksensa.
30. Ja kaikille maan eläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat, katso, niille suokaamme elämä ja antakaamme niille myös kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi, ja kaikki tämä pitää näin järjestettämän.
31. Ja jumalat sanoivat: Tehkäämme kaikki, mitä olemme sanoneet, ja järjestäkäämme tämä; ja katso, sen pitää oleman sangen kuuliaista. Ja tapahtui, että ajan illasta aamuun he kutsuivat yöksi; ja tapahtui, että ajan aamusta iltaan he kutsuivat päiväksi; ja he lukivat sen kuudenneksi.

Luku 5

1. Ja niin tehkäämme valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoineen.
2. Ja jumalat puhuivat keskenänsä: Seitsemäntenä ajanjaksona päättäkämme työmme, minkä olemme aivoitelleet; ja levätkäämme seitsemäntenä ajanjaksona työstämme, minä olemme aivoitelleet.
3. Niin jumalat tulivat päätökseen seitsemäntenä ajanjaksona; koska seitsemäntenä he lepäsivät kaikista teoistansa, jotka he (jumalat) olivat keskenänsä aivoitelleet muovata; ja he pyhittivät sen. Näin olivat heidän päätöksensä, silloin kun he keskenänsä aivoittelivat muovata taivaan ja maan.
4. Ja jumalat astuivat alas ja antoivat synnyn taivaille ja maalle, kun ne muovattiin, sinä päivänä, jona jumalat antoivat muodon maalle ja taivaille
5. kaiken sen mukaisesti, minkä he olivat puhuneet jokaisesta kedon kasvista, ennen kuin se oli maassa, ja jokaisesta kedon ruohosta, ennen kuin se kasvoi. Sillä jumalat eivät vielä olleet antaneet sataa maan päälle aivoitellessaan tehdä ne eivätkä olleet muovanneet ihmistä maata viljelemään.
6. Mutta maasta nousi sumu ja kasteli koko maan pinnan.
7. Ja jumalat muovasivat ihmisen maan tomusta ja ottivat hänen henkensä (se on, ihmisen hengen) ja panivat sen häneen; ja he puhalsivat hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.
8. Ja jumalat istuttivat puutarhan Eedeniin, itään, ja panivat sinne ihmisen, jonka hengen he olivat panneet muovaamaansa ruumiiseen.
9. Ja jumalat kasvattivat maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä; myös elämän puun keskelle puutarhaa ynnä hyvän- ja pahantiedon puun.
10. Eedenistä virtasi joki, joka kasteli puutarhaa, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.
11. Ja jumalat ottivat ihmisen ja panivat hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja varjelemaan sitä.
12. Ja jumalat käskivät ihmistä, sanoen: Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista,
13. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. Ja minä, Aabraham, ymmärsin, että se oli Herran ajan mukaan, joka oli Kolobin ajan mukainen; sillä jumalat eivät olleet vielä määränneet Aadamille hänen aikansa mittaa.
14. Ja jumalat sanoivat: Tehkäämme ihmiselle apu, joka on hänelle sopiva, sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä. Sen tähden muovatkaamme hänelle apu, joka on hänelle sopiva.
15. Ja jumalat vaivuttivat Aadamin raskaaseen uneen; ja hän nukkui, ja he ottivat yhden hänen kylkiluistaan ja täyttivät sen paikan lihalla.
16. Ja siitä kylkiluusta, jonka jumalat olivat ottaneet miehestä, he muovasivat vaimon ja toivat hänet miehen luo.
17. Ja Aadam sanoi: Tämä oli luu minun luistani ja liha minun lihastani; hänet kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hänet on miehestä otettu;
18. sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
19. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti, eivätkä hävenneet.
20. Ja jumalat muovasivat maasta kaikki kedon eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toivat ne Aadamin luo nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niin kuin Aadam nimittäisi kunkin elävän olennon, niin olisi sen nimi oleva.
21. Ja Aadam antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille kedon eläimille; ja Aadamille löytyi apu, joka hänelle sopi.

Kuvajäljennös Aabrahamin kirjasta N:o 3

Kysymyksiä Aabrahamin kirjasta