Näin kirkon historian oppikirja:

Kadonnut käsikirjoitus

Martin [Harris] ei voinut nähdä ennalta niitä vaikeuksia, jotka odottivat häntä Palmyrassa. Hänen vaimonsa Lucy oli vihainen siksi, että Martin oli lähtenyt itään ilman häntä. Hän pelkäsi, että Smithit yrittivät petkuttaa Martinia, ja oli harmissaan siitä ajasta, jonka Martin vietti Josephin kanssa ja poissa vaimonsa luota. Lucy teki katkeruutensa selväksi Martinin palattua. Hän oli sitä tyyppiä, joka vaati varmoja todisteita, ja kun Martin jälleen valmistautui lähtemään Pennsylvaniaan, Lucy vaati päästä mukaan. Martin lupasi ottaa hänet mukaansa muutamaksi päiväksi.
    Harmonyssa Martinin vaimon tärkein tavoite oli nähdä levyt. Hän penkoi talon läpikotaisin pakottaen Josephin kätkemään levyt ulos. Kerran Lucy luuli saaneensa tietää paikan, johon levyt oli kätketty, mutta kun hän kumartui katsomaan, suuri musta käärme pelästytti hänet. Vihaisena siitä, ettei onnistunut löytämään levyjä, hän kertoi kaikille, jotka halusivat kuunnella, että hänen miehensä oli joutunut "suuren huijarin" petkuttamaksi. Kahden viikon päästä Martin vei hänet kotiin.
    Martin palasi Harmonyyn siitä huolimatta, että Lucy yritti saada hänet luopumaan ajatuksesta. Martinin poissa ollessa Lucy jatkoi arvostelemistaan Palmyrassa.
    Pennsylvaniassa Joseph ja Martin työskentelivät käännöksen parissa 14. kesäkuuta 1828 asti. Siihen mennessä käsikirjoitusta oli kertynyt 116 asiakirjapaperin (jonkin verran suurempi kuin A4-kokoinen arkki) verran ja Martin pyysi saada viedä tämän käsikirjoituksen kotiinsa näyttääkseen sitä vaimolleen ja ystävilleen. Hän toivoi sen avulla saavansa Lucyn vakuuttuneeksi siitä, että työ oli totta, ja lopettamaan vastustuksensa. Joseph kysyi asiaa Herralta uurimin ja tummimin kautta. Vastaus oli kielteinen. Tyytymättömänä vastaukseen Martin jatkoi sinnikkäästi pyytämistään, kunnes Joseph kysyi Herralta toistamiseen. Vastaus oli jälleen kielteinen. Martinin pyytäminen ja anominen jatkui. Joseph halusi olla mieliksi hyväntekijälleen. Hän oli nuori ja kokematon, ja hän luotti Martinin ikään ja kypsyyteen. Lisäksi Martin oli ainoa Josephin tuntema henkilö, joka halusi työskennellä kirjurina ja rahoittaa kirjan julkaisemista. Nämä seikat saivat hänet kysymään asiaa vielä uudelleen. Viimein Herra antoi ehdollisen luvan. Martin lupasi kirjallisesti, että näyttäisi käsikirjoituksen vain neljälle tai viidelle ihmiselle, jotka olivat Martinin vaimo, hänen veljensä Preserved Harris, isänsä ja äitinsä sekä Lucyn sisar Polly Cobb. Sitten Martin lähti Palmyraan mukanaan käsikirjoituksen ainoa kappale.
    Pian Martinin lähdön jälkeen Emma Smith synnytti pojan, Alvinin, joka kuoli samana päivänä kuin oli syntynyt. Emmakin oli vähällä kuolla, ja kahden viikon ajan Joseph oli jatkuvasti hänen vuoteensa vieressä. Emman toivuttua Josephin ajatukset palasivat käsikirjoitukseen. Siihen mennessä Martin oli ollut poissa kolme viikkoa eikä hänestä ollut kuulunut mitään. Syynä ei ollut Martinin täydellinen vastuuttomuus. Hän oli viettänyt aikaa vaimonsa kanssa, hoitanut liikeasioita Palmyrassa ja toiminut lautamiehenä.
    Emma kehotti Josephia matkaamaan postivaunuilla Palmyraan ja ottamaan asiasta selvää. Matkattuaan Harmonysta Palmyran seudulle ja käveltyään viimeiset 20 mailia [32 km] yöllä Joseph viimein saapui vanhempiensa kotiin Manchesteriin. Välittömästi hän lähetti Martinille kutsun tulla luokseen. Tavallisesti Martin tuli nopeasti, joten aamiainen valmistettiin sekä hänelle että Smitheille. Monta tuntia myöhemmin Martin viimein laahusti tietä pitkin pää painuksissa. Hän kapusi aidalle ja istuutui sille hattu silmillään. Viimein hän tuli sisään ja istuutui aamiaispöydän ääreen muttei kyennyt syömään. Profeetan äiti Lucy Mack Smith kirjoitti muistiin: "Hän otti veitsensä ja haarukkansa kuin niitä käyttääkseen mutta pudotti ne heti. Hyrum, joka näki, mitä tapahtui, kysyi: 'Martin, miksi et syö? Oletko sairas?' Sen jälkeen herra Harris painoi kätensä ohimoilleen ja huudahti äänellä, josta kuvastui syvä ahdinko: 'Voi, olen kadottanut sieluni! Olen kadottanut sieluni!'
    Joseph, joka ei ollut siihen mennessä ilmaissut levottomuuttaan, ponkaisi pöydästä ja huudahti: 'Martin, oletko hukannut käsikirjoituksen? Oletko rikkonut valasi ja saattanut tuomion minun ja itsesi päälle?'
'Olen, se on kadonnut', Martin vastasi, 'enkä tiedä minne.'
    Itsesyytökset ja pelko valtasivat profeetan. Hän huudahti: 'Kaikki on menetetty, kaikki on menetetty! Mitä minä teen? Olen tehnyt syntiä — minä olen itse vetänyt Jumalan vihan päälleni. Minun olisi pitänyt tyytyä ensimmäiseen vastaukseen, jonka sain Herralta, sillä Hän sanoi minulle, ettei minun ollut turvallista päästää kirjoitusta hallustani.' Hän itki ja vaikeroi ja kulki kaiken aikaa ympäri lattiaa.
    Jonkin ajan päästä hän käski Martinia menemään takaisin ja etsimään uudelleen.
    'Ei' Martin sanoi, 'se on aivan turhaa, sillä olen repinyt auki vuoteet ja tyynyt [käsikirjoitusta etsiessäni] ja tiedän, ettei se ole siellä.'
    'Täytyykö minun sitten', Joseph kysyi, 'palata tällaisten uutisten kera? En uskalla. Ja miten voin mennä Herran eteen? ja millaiset nuhteet olenkaan ansainnut korkeimman Jumalan enkeliltä?'- -
    Hän lähti kotimatkalle seuraavana aamuna. Me erosimme raskain sydämin, sillä näytti siltä, että kaikki, mitä olimme niin innokkaasti odottaneet ja mikä oli ollut meille niin suurena salaisen ilon aiheena, oli hetkessä kadonnut ja kadonnut ainiaaksi."
    Palattuaan Harmonyyn ilman 116 käsikirjoitussivua Joseph alkoi välittömästi rukoilla Herraa antamaan hänelle anteeksi sen, että hän oli toiminut Herran tahdon vastaisesti. Moroni ilmestyi Josephille ja vaati tätä palauttamaan levyt sekä uurimin ja tummimin mutta lupasi, että Joseph voisi saada ne takaisin, mikäli olisi nöyrä ja katuisi. Jonkin ajan kuluttua Joseph sai ilmoituksen, jossa häntä nuhdeltiin laiminlyönneistä ja Jumalan neuvojen halpana pitämisestä mutta myös lohdutettiin sillä, että hän oli yhä valittu suorittamaan käännöstyön, jos hän tekisi parannuksen (ks. LK 3:4-10). Joseph teki parannuksen ja sai levyt sekä uurimin ja tummimin takaisin sekä lupauksen, että Herra lähettäisi kirjurin auttamaan häntä kääntämisessä. Hän sai myös erityssanoman: "Enkeli vaikutti tyytyväiseltä minuun — hän kertoi minulle, että Herra rakasti minua minun uskollisuuteni ja nöyryyteni vuoksi."
    Kun Joseph oli saanut jumalallisen lahjansa takaisin, hän sai tietää ilmoituksen kautta, että jumalattomat ihmiset, joiden aikomuksena oli saada Joseph ansaan, olivat muuttaneet käsikirjoituksen sanat. Jos hän kääntäisi saman aineiston uudelleen ja julkaisisi sen, he sanoisivat, ettei hän kykenisi kääntämään sitä samlla tavalla kahdesti ja sen tähden työ ei voisi olla innoitettua (ks. LK 10). Jumala oli kuitenkin valmistautunut tähän tilanteeseen. Kadonnut käsikirjoitus oli Lehin kirja, joka oli otettu lyhennelmästä, jonka Mormon oli tehnyt Nefin isoista levyistä. Mutta Mormonia oli innoitettu liittämään Nefin pienet levyt aikakirjaansa viisasta tarkoitusta varten, jota hän ei silloin ymmärtänyt (ks. Morm. S. 3-7). Nämä pienet levyt sisälsivät samankaltaisen kertomuksen kuin Lehin kirja. Josephia kiellettiin kääntämästä uudelleen, ja häntä käskettiin sen sijaan jatkamaan eteenpäin ja ottamaan sopivana ajankohtana mukaan Nefin pienten levyjen aineisto. Nämä aikakirjat olivat Nefin kirjoituksia, joiden Herra sanoi käsittelevän "tarkemmin niitä asioita, joita viisaudessani tahdon saattaa ihmisten tietoon" (LK 10:40).

Musta aukko Mormonin kirjan alkuosassa

Kun Smithin käsikirjoituksen 116 ensimmäistä sivua katosi, hän ei kyennyt toistamaan Lehin levyistä "kääntämäänsä" tekstiä. Koska hän pelkäsi, että hänen vihollisensa eivät olleet hävittäneet kadonneita sivuja vaan pitäneet ne tuodakseen ne esille osoittamaan ristiriitoja, jos Smith pyrkisi toistamaan materiaalin, hän pani Jumalan käskemään uuden käännöksen otettavaksi toisista levyistä, joita mormonit kutsuvat pieniksi Nefin levyiksi.
    Nämä "kultalevyt" käsittelivät samaa ajanjaksoa kuin Lehin levyt, mutta koska ne oli kirjoittanut toinen henkilö, tarinan ei tarvinnut täsmätä kadonneisiin sivuihin sisältyneen jutun kanssa. Tämäkään ei kokonaan ratkaissut Smithin ongelmaa.
    Hän ei ilmeisestikään voinut muistaa selvästi monia nimiä, ajankohtia, kaupunkeja, maita, kuninkaita, sotilaallisia johtajia tai muita aiemmin kirjoittamiaan asioita. Tämän johdosta hänen oli uuden sanelunsa aikana oltava mahdollisimman epämääräinen. Monet tärkeiltä näyttäneet asiat katosivat näin Mormonin kirjan "mustaan aukkoon".
    Näyttää siltä, kuten jotkut mormonioppineetkin sanovat, että Mormonin kirjan alkuosa kirjoitettiin itse asiassa viimeksi. Heidän mukaansa Smith ei heti yrittänytkään panna kokoon puuttuvaa materiaalia kirjan alussa, vaan jatkoi siitä, mihin oli päässyt aina kirjan loppuun asti. Vasta tässä vaiheessa hän olisi ruvennut harkitsemaan, miten ratkaisisi kirjan alun ongelman. Siksi näyttääkin siltä, että ensimmäiset kuusi kirjaa 1 Nefistä Omniin, 142 sivua, kirjoitettiin viimeksi.

Jeesuksen nimen poisto

Jos oletetaan, että Mormonin kirjan alkuosa kirjoitettiinkin viimeksi, niin silloin voidaan selittää, miksi Joseph Smithin oli tärkeää poistaa sanat "Jeesus Kristus" alkuosan kohdasta 1 Nefi 12:18 — Tannerit olivat huomanneet muutoksen vuosia aiemmin valmistellessaan kirjaansa 3,912 muutosta Mormonin kirjassa, mutta he eivät silloin olleet ymmärtäneet sen merkitystä.
    Eräs vakavimmista Mormonin kirjaan uskovia kohtaavista ongelmista on Jeesuksen painottaminen kirjan vanhatestamentillisessa osassa. Silloin kun Smith kirjoitti kirjaansa, hän ei ole voinut ymmärtää sellaista kielitieteellistä seikkaa, että sanat "Jeesus Kristus" ovat kotoisin kreikan kielen sanoista "Iesous Christos". Kun Smithiä syytettiin kreikkalaisten sanojen käytöstä Mormonin kirjassa, hän vastasi, ettei se pitänyt paikkaansa:

Virhe, josta puhun, on sanan "Mormon" määritelmässä. On väitetty, että tämä sana tulee kreikkalaisest sanasta mormo. Näin ei ole. Levyillä, joilta ... käänsin Mormonin kirjan, ei ollut yhtään kreikkaa tai latinaa. (Times and Seasons, vol. 4, p. 194)

Joseph Smith oli siis tietoinen siitä, että kreikan kielestä tullutta nimeä olisi ollut erheellistä käyttää Mormonin kirjassa, ja vastusti sen vuoksi arvostelijoidensa väitettä. Tästä huolimatta ja päinvastoin kuin hän väitti, Mormonin kirjassa on useita nimiä, jotka ovat kreikkalaista alkuperää. Timoteus ja Joonas mainitaan jakeessa 3 Nefi 19:4, ja saman luvun 18. jakeessa puhutaan Alfasta ja Omegasta. Nämä sanat ovat tietenkin peräisin kreikaksi kirjoitetusta Uuden testamentin kohdasta Johanneksen Ilmestys 21:6.
    Mormoniapostoli Bruce R. McConkie myöntää, että nämä sanat tulevat kreikasta:

ALFA JA OMEGA.... Näitä sanoja, kreikan aakkoston ensimmäistä ja viimeistä kirjainta, käytetään kuvaannollisesti opettamaan Herramme ajatonta ja ikuista luonnetta... (Mormon Doctrine, 1979, s. 31)

Jopa MAP-kirkon oma Raamatun sanakirja (engl.) kertoo, että "Jeesus" on "kreikkalainen muoto nimestä Joshua tai Jeshua" (s. 713), ja että

englanninkielinen sana Christ (Kristus) tulee kreikan sanasta, joka merkitsee voideltu, ja vastaa sanaa Messias, joka on heprean tai aramean voideltua merkitsevä termi. (s. 609)

Tutkijoihin olisi tehnyt paljon suuremman vaikutuksen, jos Mormonin kirjassa olisi käytetty termejä "Joshua" tai "Jeshua" ja "Messias" sanojen "Jeesus Kristus" sijasta. Voidaan tietenkin väittää, että juuri ensinmainitut oli kaiverrettu levyihin "reformoidulla egyptinkielellä", mutta että kääntäjä päätti käyttää sanoja "Jeesus Kristus" niiden sijaan, koska lukijoille ne olisivat ymmärrettävämmät.
    Ongelma Mormonin kirjassa on kuitenkin syvemmällä kuin vain Messiaan nimessä. Mormonitutkija S. Kent Brown, joka vaikuttaa innokkaalta uskonpuolustajalta, myöntää, että

Nefi ja Jaakob käyttävät useita nimityksiä, joita he eivät ole voineet löytää vaskilevyiltä ... Seuraavat Nefin käyttämät nimitykset näyttävät kuuluvan pikemminkin myöhempään aikakauteen kuten Uuden testamentin tai varhaisen kristinuskon aikaan: rakas Poika ... rakas ... elävän Jumalan Poika ... Vanhurskauden Poika... Korkeimman Jumalan Poika... Jumalan Poika ... Isän ainosyntyinen Poika ... Jeesus Kristus ... Kristus ... tosi viinipuu... valo ... Seuraavat Jaakobin käyttämät nimitykset soveltuvat samaan kauteen: Ainosyntyinen Poika ... Kristus ... Jeesus...
BYU Studies, Winter 1984, p. 35, n.40

Mormonin kirjan tekstin tutkimisen yhteydessä ilmenee, että vaikkei Joseph Smith ehkä tiennyt sanojen "Jeesus Kristus" olevan peräisin kreikan kielestä, hän oli kuitenkin huolissaan käytettyään niitä Mormonin kirjan ensimmäisessä osassa noin 500-600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Tämä pelko johti hänet sisällyttämään kirjaansa ristiriitaista materiaalia.
    S. Kent Brown väitti, että Lehi ei tuntenut sanoja Jeesus Kristus, ja ettei niitä ilmoitettu ennen kuin vasta Lehin kuoleman jälkeen:

Eikö Lehi tuntenut sellaisia nimityksiä kuin Jumalan Poika ja Kristus? Mitä tulee sekä termiin Kristus että nimeen Jeesus, vastaus on selvästi ei. 2 Nefin kohdan 10:3 jakeen mukaan enkeli antoi Jaakobille tiedoksi Kristus-nimityksen vasta Lehin kuoleman jälkeen. Ja Nefi käyttää tätä nimitystä vasta kertoessaan tästä Jaakobin kokemuksesta (2 Ne. 11:4). Lisäksi Nefi mainitsee nimen Jeesus ensimmäistä kertaa vasta omien kirjoitustensa loppupuolella (2 Ne. 26:12)... Voimme sen vuoksi päätellä varmasti, ettei Lehi tuntenut näitä nimityksiä.
Ibid., pp.35-36

Vaikka S. Kent Brownin lausunto onkin periaatteessa korrekti, mitä tulee Mormonin kirjan nykyiseen laitokseen, asia muuttuu täysin, kun käännytään kirjan alkuperäisen, vuoden 1830 laitoksen puoleen. Brownin väittämä kumoutuu silloin täysin. Ensimmäisestä laitoksesta käy nimittäin selvästi ilmi, että nimitys "Jeesus Kristus" oli ensinnäkin tunnettu ennen Lehin kuolemaa, mutta myös että Nefi itse käytti sitä jo ennen kuin hän edes saapui uudelle mantereelle:

And a great and a terrible gulf divideth them; yea, even the word of the justice of the Eternal God, and Jesus Christ, which is the Lamb of God... Book of Mormon, v. 1830 laitos s. 28

Ja suuri ja kauhistava juopa erottaa heidät: Ikuisen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen — joka on Jumalan Karitsa — oikeudenmukaisen tuomion sana...

Kun Mormonin kirja myöhemmin väittää, että nimitys ilmoitettiin Jaakobille vasta vuosia Lehin kuoleman jälkeen, Joseph Smithin täytyi muuttaa kirjan toiseen painokseen Messias sanojen Jeesus Kristus kohdalle. Nykyinen versio kuuluukin:

Ja suuri ja kauhistava juopa erottaa heidät: Ikuisen Jumalan ja Messiaan oikeudenmukaisen tuomion sana, Messiaan, joka on Jumalan Karitsa... 1 Ne 12:18

Painajan käsikirjoitustakin muutettiin tämän mukaisesti. Näin on selvää, että tämä harkittu muutos tehtiin peittelemään anakronistista eli vääräajoitteista ja kiusallista kohtaa Mormonin kirjassa.
    Tutkittaessa sanojen Jeesus Kristus esiintymistä läpi Mormonin kirjan, esiin tulee joitakin outoja kuvioita, jotka ehkä voidaan selittää sen teorian avulla, että kirjan alkuosa kirjoitettiin viimeiseksi. Itse asiassa näyttää siltä, ettei Joseph Smith koskaan aikonut panna näitä sanoja nefiläisten aikakirjoihin ennen kuningas Benjaminin valtakautta — vasta noin sata vuotta ennen Kristuksen syntymää.
    Moosian kirjassa, joka tämän teorian mukaan olisi kirjoitettu ensin 116 sivun katoamisen jälkeen, kuningas Benjamin esitti liikuttavan puheen kansalleen "noin vuonna 124 e.Kr." Juuri ennen puhettaan hän kertoi pojalleen Moosialle, miten hän aikoi antaa

tälle kansalle nimen, jotta se täten olisi erotettavissa kaikista muista kansoista, jotka Herra Jumala on johdattanut Jerusalemin maasta; ja minä teen tämän, koska se on tarkoin pitänyt Herran käskyt. Ja minä annan sille nimen, jota ei koskaan pyyhitä pois muuten kuin synnin tähden. Moosia 1:11-12

Puheessaan kuningas Benjamin näyttää sanovan, että enkeli ilmoitti hänelle sanat "Jeesus Kristus" ja että hänen kansansa pitää ottaa päälleen Kristuksen nimi:

Ja sen, mitä minä kerron teille, on minulle ilmoittanut Jumalan lähettämä enkeli. Ja hän sanoi minulle: Herää; ja minä heräsin, ja katso, hän seisoi minun edessäni. Ja hän sanoi minulle: Herää, ja kuule sanat, jotka minä sinulle puhuh, sillä katso, minä olen tullut ilmoittamaan sinulle suuren ilon hyvän sanoman. ... Sillä katso, tulee aika — eikä se ole kaukana — jolloin Herra Kaikkivaltias ... tulee voimalla alas taivaasta ihmislasten keskuuteen, ottaen savimajan asunnoksensa ... Ja hänen nimensä on oleva Jeesus Kristus, Jumalan Poika, taivaan ja maan Isä, kaiken Luoja alusta asti; ja hänen äitinsä nimi on oleva Maria. Moosia 3:2, 3, 5, 8

Kohdissa Moosia 5:8 ja 11 kuningas Benjamin tiedotti kansalleen:

Ei ole annettu muuta nimeä, joka toisi pelastuksen; sen tähden minä tahtoisin, että te ottaisitte Kristuksen nimen päällenne... Ja minä tahtoisin teidän myös muistavan, että tämä on se nimi, jonka minä sanoin antavani teille ja jota ei koskaan pyyhittäisi pois muuten kuin synnin tähden...

Moosia 6:2 jatkaa ilmoittaen, että puheen jälkeen ei ollut

ainoatakaan henkeä, pieniä lapsia lukuunottamatta, joka ei olisi tehnyt liittoa ja ottanut Kristuksen nimeä päällensä.

Tämä puhe nostaa esiin hyvin vakavan kysymyksen muka yli 400 vuotta aiemmin kirjoitetusta materiaalista 2 Nefin kirjassa. Miksi kuningas Benjaminin piti saada erityinen ilmoitus Kristuksen nimestä, jos kerran Nefin levyissä jo oli tämä tieto? Mormon-profeetan mukaan "Amaleki oli luovuttanut nämä [Nefin pienet] levyt kuningas Benjaminin käsiin ..." Mormonin sanat 1:10.
    Lisäksi kuningas Benjaminilla oli Nefin suuretkin levyt. Benjamin itse kertoi pojilleen, että "Nefin levyt ... ovat oikeat" ja neuvoi heitä muistamaan "ahkerasti tutkia niitä" (Moosia 1:6-7).
    Jo Nefin pienissä levyissä nimi Jeesus esiintyy 10 kertaa ja termi Kristus löytyy niistä 82 kertaa. Kohdissa 2 Nefi 25:20 ja 26 Nefi kirjoittaa selvästi, että

niin totta kuin Herra Jumala elää, ei taivaan alla ole annettu muuta nimeä kuin tämä Jeesus Kristus, josta minä olen puhunut, jossa ihminen voi pelastua. ... me puhumme Kristuksesta, me iloitsemme Kristuksesta, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta, ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat toivoa syntiensä anteeksiantoa.

Kohdassa taas 2 Nefi 31:13 sanotaan:

minä tiedän, että jos te seuraatte Poikaa ... todistaen Isälle, että olette valmiit ottamaan päällenne Kristuksen nimen kasteen kautta ... silloin te saatte Pyhän Hengen ...

Näiden viitteiden valossa vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että kuningas Benjamin kansoineen olisi elänyt täydellisessä tietämättömyydessä "Kristuksen nimestä" ennen kuin enkeli näyttäytyi Benjaminille ja ilmoitti tämän tiedon.
    Kirjoissa Almasta Mormoniin nimeä Jeesus käytetään 147 kertaa ja Kristus on mukana peräti 176 kertaa. Eter, joka on toiseksi viimeisenä Mormonin kirjassa, käyttää Jeesus-nimeä 12 kertaa, ja Kristus-nimitys on mukana 14 kertaa. Viimeisenä olevassa Moronin kirjassa Jeesus esiintyy 11 kertaa ja Kristus 70 kertaa.
    Siihen mennessä kun Joseph Smith vihdoin pääsi korvaamaan puuttuvaa osaa Mormonin kirjasta, hän oli suorastaan sanojen Jeesus Kristus kyllästämä. Hän oli omistanut sivukaupalla tekstiä kuvailemaan Kristuksen käyntiä nefiläisten luona, eikä ole ihme, jos hänen sen jälkeen oli vaikea olla käyttämättä Messiaan nimeä, kun hän ryhtyi korvaamaan kadonneita 116 sivua.
    Joseph Smith näyttää selvästikin tajunneen, ettei hänen pitänyt käyttää sanoja Jeesus Kristus Nefin pienten levyjen "käännöksessään", koska käyttö olisi ristiriidassa Moosian kirjan kanssa. Moosiassahan hän siis väittää, että enkeli ilmoitti nimen kuningas Benjaminille eikä että Benjamin luki ne hallussaan olevista Nefin levyistä. Johdonmukaisuuden nimissä "Jeesus Kristus"-nimitystä ei pitäisi kirjassa olla ennen kuningas Benjamin hallintoa.
    Kun ymmärrämme tämän, tajuamme myös selvästi, miten Smith ponnisteli ongelman kanssa Mormonin kirjan alkupuolta sanellessaan. Tämä selviää hyvin, jos tutkitaan 1 Nefin kirjaa. Ennen kömmähdystään jakeessa 12:18 hän pyrki korvaamaan Jeesus-nimen kaikilla mahdollisilla mieleensä tulleilla nimityksillä:

God	Jumala	36
Lord	Herra	99
God of Israel	Israelin Jumala	2
Messiah	Messias	9
Savior	Vapahtaja	1
Redeemer	Lunastaja	4
the Lamb (of God)	(Jumalan) Karitsa	15
Son of God	Jumalan Poika	5
the Son	Poika	3

Yritys onnistuikin oikein hyvin, kunnes Smith pääsi kohtaan 1 Nefi 12:18. Siinä kohdassa hän näyttää päästäneen sammakon suustaan ja sanelleen nimityksen "Jeesus Kristus". Tämä sammakko jäi häneltä ilmeisesti kokonaan huomaamatta ja pääsi läpi jopa ensimmäiseen painokseen asti. Nähtävästi Smith ei tajunnut tätä erhettään ennen kuin luki tekstinsä uudelleen läpi v. 1837 MK:n 2. laitosta varten. Silloin vasta Smith siis korvasi sanat Jeesus Kristus sanalla Messias seuraaviin painoksiin.
    Tuon kohdan jälkeen Smith onnistui taas sanelemaan noin 55 sivua tekstiä tekemättä samankaltaista virhettä. Hän täytti nämä sivut kaikenkaltaisilla synonyymeillä pyrkiessään välttelemään sanoja "Jeesus Kristus". Hän käytti sanaa Herra 204 kertaa (oikeastaan vielä useammin, jos lisäämme joitakin tähän kohtaan Mormonin kirjaa lainattuja Jesajan sivuja); sanaa Jumala 170 kertaa; sanoja (Jumalan) Karitsa 59 kertaa; Messias 10 kertaa; Lunastaja 10 kertaa ja Vapahtaja kaksi kertaa.
    Joitakin uusia ilmaisuja on myös tullut mukaan: jakeessa 2 Nefi 9:5 sanotaan esimerkiksi: "sillä suuri Luoja on nähnyt oikeaksi ja hyväksi ruveta ihmisen alaiseksi lihassa..." Jakeessa 6 käytetään samoja sanoja.
    Jakeessa 2 Nefi 2:28 Messiaaseen viitataan "suurena Välimiehenä" ja edellisessä jakeessa puhutaan suuresta välitystyöstä.
    Smith lainasi sanat "Israelin Pyhä" Jesajan kirjasta Raamatussa. Tätä nimitystä käytetään jakeessa 1 Nefi 22:21 "Jeesuksen Kristuksen" korvikkeena:

Ja nyt minä, Nefi, ilmoitan teille, että tämä profeetta, josta Mooses puhui, oli Israelin Pyhä...

Tätä samaa nimitystä käytetään vielä 26 muussa tarkastelemamme tekstinosan kohdassa. Laskien yhteen kaikki tähän Mormonin kirjan osaan sisältyvät viittaukset jumaluuteen, tulokseksi saadaan 486. Jos etsii tietokoneen avulla sanoja Jeesus ja Kristus, se ei löydä yhtäkään.
    Mutta vihdoin, saneltuaan 55 sivua lipsauttamatta Messiaan nimeä suustaan, Smith kompastui jälleen. Jakeessa 2 Nefi 10:3 sana Kristus livahti mukaan. Tällä kertaa hän näyttää kuitenkin huomanneen välittömästi, että sihteeri oli ehtinyt kuulla tuon kohtalokkaan sanan ja että kissa oli päässyt pussista pois. Hän ei nähtävästi halunnut myöntää tehneensä virhettä, ja yritti paikata lapsuksen väittämällä, että enkeli oli ilmoittanut Jaakobille Kristus-sanan. Smith muodostelikin kohdan tarkoituksensa mukaan seuraavalla tavalla:

Ja nyt minä, Jaakob, puhun teille taas, rakkaat veljeni, siitä vanhurskaasta oksasta, josta olen puhunut. Sillä katso, ne lupaukset, jotka olemme saaneet, ovat lupauksia meille lihan mukaan; vaikka minulle siis on näytettty, että monet meidän lapsistamme tuhoutuvat lihassa epäuskon tähden, Jumala kuitenkin on oleva monille armollinen; ja meidän lapsemme saatetaan takaisin, jotta he tulisivat sen ääreen, mikä antaa heille totisen tiedon heidän Lunastajastansa. Sen tähden on, kuten minä olen teille sanonut, tarpeen, että Kristus — sillä viime yönä enkeli sanoi minulle, että tämä on oleva hänen nimensä — tulee juutalaisten keskelle ... 2 Nefi 10:1-3

Mielenkiintoista on myös, että nimityksen ja ilmoituksen järjestys tällä kohtaa on päinvastainen kuin kuningas Benjaminin kertomuksessa Messiaan nimestä. Siinähän Benjamin ensin kertoo, että "Jumalan enkeli" ilmestyi hänelle ja toi hänelle tärkeän viestin. Sitten hän paljastaa enkelin sanoneen, että Vapahtajan nimi olisi "Jeesus Kristus, Jumalan Poika..." (Moosia 3:2, 8) Jaakob taas möläyttää ensin Messiaan nimen ja vasta sitten ikään kuin jälkihuomautuksena selittää, että muuten tota noin, enkeli käväisi sen ilmoittamassa hänelle.
    Jaakobin ensi kertaa mainittua sanan Kristus ei kulunut kauankaan sen toistamiseen. Kahden ja puolen sivun sisällä jakeesta 2 Nefi 10:3 Kristus esiintyy vielä viisi kertaa. Toisaalta sana Jeesus ei ole mukana Jaakobin puheessa kertaakaan; se tulee mukaan ensimmäistä kertaa jakeessa 2 Nefi 25:19.

... Messias tulee ... ja profeettain sanojen mukaisesti, samoin kuin Jumalan enkelin sanan mukaisesti, hänen nimensä on oleva Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Vaikuttaa siltä, että käytettyään sanaa Kristus jo kertaalleen, Smith ajatteli, että olisi tarkoituksetonta jatkaa sanan Jeesus pois jättämistä. Jaakobin tavoin Nefi väitti, että "Jumalan enkeli" ilmoitti Vapahtajan nimen. Jakeessa Nefi myös väittää vähän oudosti, että nimi löytyy "profeettojen sanoista". Jos näin oli, miksi sitten Nefi, Jaakob ja kuningas Benjamin pysyivät kaikki tietämättöminä tästä tärkestä tiedosta enkelien ilmoitukseen asti? Miksi enkelin piti tulla ilmoittamaan asiaa, joka jo sisältyi "profeettojen sanoihin"?
    Joseph Smithillä oli sanojen Jeesus Kristus käytön ongelman lisäksi toinenkin vaikeus: hän ei oikein pystynyt pitämään koossa kirjan aikataulua, vaan lipsui siitä tämän tästä. Hyvä esimerkki tästä ongelmasta löytyy luvusta 2 Nefi 31, joka on ajoitettu vuosien 559 ja 545 e.Kr. (ennen Kristusta) väliin:

Ja nyt minä haluaisin kysyä teiltä ... millä tavoin Jumalan Karitsa täytti kaiken vanhurskauden, kun hänet kastettiin vedellä? Tehän tiedätte, että hän oli pyhä? Sen tähden, kun hänet oli kastettu vedellä, Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ... hänen näytettyään esimerkkiä osoittaa hän ihmislapsille, kuinka suora on se polku ... (2 Nefi 31:6-9. Jakeessa 9 suomentaja on painetussa versiossa jostakin syystä käyttänyt epätarkasti preesensiä eli eri aikamuotoa kuin alkuperäisessä.)

Eräässä Moosian jakeessa, joka on ajoitettu n. vuoteen 148 e.Kr., Smith näyttää tajunneen käyttävänsä mennyttä aikamuotoa. Silloin hän yritti korjata tilannetta näin:

Ja ellei Kristus olisi tullut maailmaan, puhuakseni tulevista asioista, ikään kuin ne olisivat jo tapahtuneet, ei lunastusta olisi voinut olla. (Moosia 16:6)

Kömpelö yritys. W.P. Walters huomauttaa maisterintyössään "The Use of the Old Testament in the Book of Mormon" s. 79, että kirjassa on "useita kohtia, joissa Joseph aika ajoin pyrkii saamaan kirjansa henkilöt puhumaan tulevassa aikamuodossa, kun tapahtumat Josephin näkökulmasta olivat jo menneisyyttä." Walters antaa joitakin esimerkkejä ss. 79-80. Tutkija H. Michael Marquardt on käsitellyt ongelmaa kirjassaan The Use of the Bible In the Book of Mormon, s. 5.