Eräs Mormonin kirjaa koskeva erittäin tärkeä kysymys on, kirjoittivatko sen tosiaankin juutalaiset kirjurit, jotka ymmärsivät muinaisen Israelin lakeja ja tapoja, vai joku, joka oli kasvanut kristillisessä kodissa protestanttina 1800-luvun alussa. Mormonin kirjan autenttisuus seisoo tai kaatuu tämän kysymyksen pohjalta.
    Mormonin kirja antaa useimpien kristittyjen mielestä hyvin epätavallisen kuvan uskonnollisesta elämästä vuoden 600 e.Kr. ja Kristuksen tulemisen välisenä aikana.
    Se väittää, että muinaiset nefiläiset itse asiassa palvoivat Jeesusta Kristusta ja perustivat kristillisiä kirkkoja tänä pitkänä kautena ennen kuin Kristus kuoli ja Uusi testamentti kirjoitettiin. Raamatun tutkijoiden on hyvin vaikea hyväksyä tätä väitettä, ja he ovat vielä hämmentyneempiä kuullessaan Mormonin kirjan väittävän, että muinaiset nefiläiset noudattivat Mooseksen lakia samanaikaisesti. Vuosien "559 ja 545 e.Kr." välisenä aikana Nefin sanotaan kirjoittaneen seuraavaa:

24. Ja vaikka me uskomme Kristukseen, me noudatamme Mooseksen lakia ja odotamme kestävinä Kristusta, kunnes laki tulee täytetyksi.
29. Ja nyt katso, minä sanon teille, että oikea tie on uskominen Kristukseen häntä kieltämättä: ja Kristus on Israelin Pyhä; sen tähden teidän on kumarruttava hänen edessään ja palveltava häntä kaikesta mielestänne, sielustanne ja voimastanne; ja jos te tämän teette, ei teitä suinkaan työnnetä pois.
30. Ja koska niin on tarpeen, teidän on noudatettava Jumalan ohjeita ja säädöksiä, kunnes Moosekselle annettu laki on täytetty.
2 Nefi 25:24, 29-30

Maisterintyössään Wesley P. Walters kyseenalaistaa tämänkaltaisen palvonnan:

Uusitestamentillisen materiaalin siirto Vanhaan testamenttiin rikkoo ne armotaloudet, jotka Jumala on perustanut vapahduksen kehityksessä, ja sekoittaa Vanhan ja Uuden liiton ja niiden toimitukset. Mormonin kirja on tarkka mainitessaan, että Amerikan heprealaissiirtokunta "piti Mooseksen lain" ...
Kuitenkin nefiläisten keskuudessa sanottiin opetettavan kristillistä kastetta 500 vuotta ennen Kristusta. ... Lisäksi vuoteen 147 e.Kr. kuvaillaan kristillistä kirkkoa kukoistavaksi, ja että sen jäseniksi tultiin kasteen kautta. ... Kun tuodaan kastekäytäntö Kristuksen nimessä Uudesta testamentista Vanhan testamentin kaudelle, sekoitetaan Vanha ja Uusi liitto ja niihin kumpaankin liittyvät toimitukset keskenään. Heprealaiskirjeessä sanotaan erittäin selvästi, että kun Vanha testamentti oli voimassa, Uusi ei selvästikään ollut. Kun Uusi liitto oli solmittu, Vanha liitto hylättiin. (Hepr. 8:13, 10:1-9).
Uuden liiton ainesten tuominen aikaan, jolloin Vanha liitto oli voimassa, sekoittaa liitot keskenään niin pitkälle, että kummastakin tulee merkityksetön. Kuitenkin mormonien opetus on seurannut tätä mallia, joka jo aluksi annetaan Mormonin kirjassa. ...
Tri. James D. Bales on ilmaissut hyvin Mormonin kirjan eroamisen raamatullisista opetuksista, mitä tulee Vanhaan ja Uuteen liittoon: "Nuo kaksi [liittoa] eivät voineet olla olemassa yhtäaikaisesti, sillä hän otti pois ensimmäisen, jotta hän voisi perutaa toisen. Lisäksi on selvää, että toinen ei voinut olla voimassa ennen kuin ensimmäinen oli otettu pois. Tämä on selvää, koska ensimmäisen poisottamisen tarkoituksena oli se, että voitaisiin perustaa toinen. Se oli otettava pois, jotta toinen voitaisiin perustaa."
Mormonin kirja rikkoo sisällyttämällä Uuden testamentin materiaalia Vanhan testamentin aikaan täysin sen raamatullisen mallin, joka Vanhassa testamentissa itsessään esitetään niin tarkasti ja jota Uudessa vartioidaan niin tarkasti.
"The Use of the Old Testament in the Book of Mormon," pp. 15-17

Joseph Smithin idea nefiläisistä, jotka harjoittivat kristinuskoa ja kuitenkin noudattivat Mooseksen lakia satojen vuosien ajan synnyttää mielikuvan miehestä, joka yrittää ratsastaa yhtä aikaa kahdella hevosella pahassa maastossa. Lopulta hevoset erkanevat ja mies putoaa rysähtäen maahan.
    Täysin kehittynyt kristinusko ilmenee aivan liian varhain Mormonin kirjassa ja jatkaa hallitsevana läpi koko kirjan. Tämä tosiasia vie johtopäätökseen, että sen kirjoitti joku, joka ainakin julkisesti sanoi olevansa kristitty. Tuon henkilön Uuden testamentin tuntemus on ilmeistä ensimmäisestä Nefin kirjasta Mormonin kirjan loppuun asti.
    Kun Mormonin kirja yhtäältä osoittaa kelvollista raamatullisen kristillisyyden tuntemusta ja todellista kiinnostusta Joseph Smithin aikana käytyihin uskonnollisiin kiistakysymyksiin, se vaikuttaa melkein täysin puutteelliselta mitä tulee aiheisiin, jotka olivat hyvin tärkeitä Kristusta edeltävinä aikoina eläneille juutalaisille.
    Kirkon oma tietokoneohjelma on auttanut meitä määrittelemään aiheita, joissa Mormonin kirja on surullisen puutteellinen, mitä tulee juutalaisten tapoihin ja uskontoon.

Ei pääsiäistä

On hyvin tunnettu tosiasia, että eräs juutalaisuuden tärkeimmistä aiheista on pääsiäisjuhla. Kun juutalaiskansaa pidettiin orjuudessa Egyptissä,

Mooses kutsui koolle kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: Ottakaa kukin lammas tai vuohi perhekuntaanne varten ja teurastakaa se pääsiäisuhriksi.
Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin. Älköön kukaan teistä menkö kotinsa ovesta ulos ennen aamua,
sillä Herra kulkee kaikkialla surmaamassa egyptiläisiä, mutta kun hän näkee veren ovenpielissä ja kamanassa, hän kulkee sen oven ohi eikä anna tuhoojan tulla koteihinne teitä surmaamaan.
2 Moos. 12:21-23

Egyptiläiset eivät tehneet näin, ja menettivät sen vuoksi kaikki "esikoisensa". Tämä kirous sai tietenkin faaraon vakuuttuneeksi siitä, että hänen olisi päästettävä Jumalan kansa lähtemään maasta. 2 Moos. 12:14 sanoo, miten Herra käski juutalaiskansaa: "Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen."
    Pääsiäisen tärkeyttä juutalaiskansalle ei voida liiotella. Koska nefiläisten piti oleman israelilaisia, joilla oli hallussaan "Mooseksen viisi kirjaa" (1 Nefi 5:11), heidän olisi pitänyt juhlia pääsiäistä noin kuusisataa kertaa tultuaan Amerikkaan. Sen vuoksi odottaisi, että tästä juhlasta olisi merkittävä määrä mainintoja Mormonin kirjassa. Pääsiäiseen viitataan 77 kertaa Raamatussa. Mormonin kirjassa sanaa ei käytetä kertaakaan. On kertakaikkisen hämmästyttävää, ettei muinaisten juutalaisten kirjoittamaksi väitetty kirja viittaa ollenkaan pääsiäiseen.
    Pääsiäisaikaan israelilaisten odotettiin huolehtivan "aina tämän happamattoman leivän juhlan viettämisestä." (2 Moos. 12:17) Jakeessa 15 Herra käskee kansaa: "Syökää seitsemän päivän aikana happamatonta leipää, ja jo juhlaviikon ensimmäisenä päivänä toimittakaa kaikki hapantaikina pois taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisestä päivästä lukien seitsemänteen päivään, poistettakoon Israelista." Raamatussa mainitaan 43:ssa kohdassa happamaton leipä, mutta Mormonin kirja ei sano asiasta yhtään mitään. Happanemisesta tai happamasta puhutaan Raamatussa sadassa kohdassa, mutta Mormonin kirja ei käytä näitä sanoja ollenkaan.

Muut juhlat ja sapatti

Paitsi pääsiäistä, johon liittyy happamattoman leivän juhla, juutalaismiehiä vaadittiin ottamana osaa kahteen muuhun juhlaan: viikkojuhlaan (the feast of weeks) eli elonleikkuujuhlaan (the feast of harvest, esim. 2 Moos 23:16), ja tabernaakkelijuhlaan (the feast of tabernacles) eli lehtimajajuhlaan (feast of ingathering, esim. 3 Moos 23:34).
    Kun teimme haun Raamatun tekstissä, löysimme 41 kohtaa, jossa sana juhla viittaa juutalaiseen juhla-aikaan. Löytyi pääsiäisjuhla, happamattoman leivän juhla, elonleikkuujuhla, viikkojuhla, lehtimajajuhla, korjuujuhla, seitsemännen kuukauden juhla, temppelin vihkimisen vuosijuhla, Herran juhla ja juutalaisten juhla. Jotkut näistä viittaavat tietenkin samaan juhlaan eri nimillä.
    Uudessa testamentissa käytetään sanaa helluntai kolme kertaa. Tämä on Vanhan testamentin viikkojuhla. Sen vuoksi saamme tulokseksi 44 Raamatun kohtaa, joissa viitataan juutalaisten juhliin tai juhla-aikoihin. Kohtia voi olla useampiakin.
    Mormonin kirjassa taas ei mainita yhtään kertaa Uudessa maailmassa vietettyä juutalaista juhlaa tai juhla-aikaa.
    Kirja näyttää olevan puutteellinen myös sanan sapatinpäivä suhteen. Haku sanan sapatti eri muodoilla osoittaa, että sitä on kosketeltu 171 kertaa Raamatussa, mutta vain viisi kertaa Mormonin kirjassa. Kolmessa näistä (Moosia 13:16, 18, 19) teksti on kotoisin suoraan Raamatun 2 Mooseksen luvusta 20 jakeista 8, 10 ja 11.
    Tuntuu uskomattomalta, että Mormonin kirja, jonka juutalaisen kansan sanotaan kirjoittaneen muistiin, jättäisi lähes kokonaan huomiotta päivän, jota muinaiset israelilaiset pitivät niin pyhänä.

Ympärileikkaus

Israelilaiset harjoittivat ympärileikkausta jo ennen kuin saivat Mooseksen lain. Se oli hyvin tärkeä osa juutalaisten uskontoa. 1 Moos. 17:14 tekee selväksi, että "jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton." Mormonin kirjassa pitäisi olla monia viittauksia tähän käytäntöön, jos se todellakin on juutalaisen kansan historiaa.
    Teimme haun ympärileikkaus- ja esinahka-sanojen eri muodoilla, ja saimme selville, että siihen Raamatussa viitataan 160 kertaa, Mormonin kirjassa vain viisi.
    Kaksi näistä viidestä (2 Nefi 8:24 ja 20:36) ovat suoraan Raamatun Jesajasta 52:1. Kaksi muuta kohtaa (2 Nefi 9:33 ja Helaman 9:21) viittaa "sydämeltään ympärileikkaamattomiin". Viimeinen kohta (Moroni 8:8) on aivan kirjan loppuluvuissa. Siinä sanotaan, että Kristuksen tultua hän puhui nefiläisille ja sanoi, että "ympärileikkauksen laki on minussa poistettu." Tämä lausuma näyttää oudolta, sillä kirjassa ei näy olevan mitään todisteita siitä, että sitä koskaan olisi harjoitettukaan.

Temppeli ja sen alttarit

Mormonin kirja väittää, että "minä, Nefi, rakensin temppelin; ja minä rakensin sen Salomonin temppelin tapaan, paitsi että sitä ei rakennettu niin monista kallisarvoisista aineista;" (2 Nefi 5:16). Tämän jälkeen Nefi ei kuitenkaan koskaan uudelleen viittaa temppeliin. Hänen veljensä Jaakob käytti temppeliä saarnatessaan, mutta sen jälkeen emme löydä mainintoja temppelistä satoihin vuosiin.
    Mormonitutkija John L. Sorenson on huomauttanut:

Ehkäpä satojen sotavuosien kuluessa ... alkuperäinen temppeli jäi pois käytöstä ... Ainakaan emme kuule mitään temppelistä Jaakobin päivien ja Zenifin kansan maan uudelleen valloittamisen välillä, yli neljä sataa vuotta myöhemmin...
An Ancient American Setting for the Book of Mormon, p. 145

Muinaisten israelilaisten temppelissä oli kaksi alttaria — vaskinen alttari polttouhreille ja kultainen alttari suitsutuksen polttamiseen. Alttareilla oli hyvin tärkeä asema sekä juutalaisten että heitä ympäröivien, muita jumalia palvovien kansojen uskonnollisissa seremonioissa. Siksi teimme haun sanan alttari eri muodoilla. Raamatusta se löytyi 433 kertaa. Mormonin kirja mainitsi sen vain neljä kertaa.
    Kahdella näistä kohdista (Alma 15:17 ja 17:4) ei näy olevan mitään tekemistä uhraamiseen tai suitsutuksen polttamiseen käytettyjen temppelialttarien kanssa. Sana viittaa mainituissa kohdissa sen tyyppiseen kristillisissä kirkkorakennuksissa käytettävään alttariin, minkä ääreen ihmiset polvistuvat rukoilemaan ja tunnustamaan syntejään. Kohdassa Alma 15:17 sanotaan:

... kansa ... alkoi kerääntyä pyhäkköihinsä palvelemaan Jumalaa alttarin edessä, valvoen ja rukoillen lakkaamatta ...

ja Alma 17:4 kertoo miten

... monet saapuivat Jumalan alttarin eteen huutamaan avuksi hänen nimeänsä ja tunnustamaan syntinsä hänen edessään.

Jäljellejääneistä jakeista yksi (2 Nefi 16:6) on kopioitu Raamatun Jesajasta 6:6. Viimeinen on 1 Nefi 2:7, joka todellakin mainitsee, että Lehi "rakensi alttarin kivistä ja uhrasi Herralle ja kiitti Herraa, meidän Jumalaamme." Tämä on koko Mormonin kirjassa ainoa kohta, jossa mainitaan juutalaistyylinen alttari.
    Lukijan on kuitenkin myös huomattava, että tämä "alttari" rakennettiin silloin, kun Lehi "taivalsi erämaassa rajaseuduilla lähempänä Punaista merta" (1 Nefi 2:5). Sillä ei ole mitään tekemistä minkään Uuden maailman alttarin kanssa. Lisäksi se oli vain tilapäinen, kasa kiviä, ei mikään alttari temppelissä.
    Näin Mormonin kirjasta puuttuvat kaikki viittaukset sekä vaskiseen uhrialttariin että kultaiseen suitsutusalttariin temppelissä.

Uhreja

Mormonin kirjan tekijä näyttää olevan lähes täysin tietämätön uhrien ja uhrilahjojen tärkeydestä juutalaisessa uskonnossa.
    Käytimme tietokonetta ja etsimme sanan "sacrifice" [engl. uhri] eri muotoja. Tuloksena löytyi Raamatusta 298 näitä muotoja käyttäviä kohtia; Mormonin kirja näytti vain 20.
    Näistä kahdestakymmenestä yhdeksän viittasi kuitenkin Kristuksen elämän uhraamiseen, kolme liittyi ihmisuhriin, kaksi kertoi miehistä, jotka uhrasivat oman elämänsä, yksi liittyi "särkyneen sydämen ja murtuneen mielen" uhriin ja kaksi oli Kristuksen nefiläisille antamaa erityistä ohjetta lakata antamasta "uhreja ja polttouhrejanne", sen jälkeen kun laki oli täytetty. Sen vuoksi MK:ssa oli vain kolme viittausta, jotka todella voivat liittyä jonkun antamaan uhriin juutalaisen lain mukaan.
    Teimme haun sanan "offering" [engl. uhri, uhrilahja] eri muodoilla, ja saimme selville, että siinä kun sitä käytettiin 989 kertaa Raamatussa, niin Mormonin kirjassa oli vain 13 viittausta niillä. Näistä kolmestatoista vain neljä voidaan yhdistää jollakin tavoin juutalaisen papin suorittamaan uhriin temppelissä, neljä oli suoraan kopioitu Raamatusta, kaksi oli mukana Kristuksen käskyssä lopettaa uhraaminen. Loput kolme koskivat Raamatun kertomusta Iisakista, Kristuksen uhria ja opetusta, että ihmisten pitäisi uhrata "koko sielunsa" Jumalalle.
    Haku yhdyssanalla polttouhri tuo esiin vain viisi kohtaa Mormonin kirjassa. Nämä kaikki sisältyvät edellä mainittuun hakuun, ja kuten edellä selitimme, kaksi näistä viidestä viittaavat kohtaan, jossa kielletään uhraaminen Kristuksen ilmestyttyä nefiläisille. Raamatusta taas löydetään 86 kohtaa. Mormonin kirja ei lainkaan käytä ilmaisua "polttouhri" yksikössä, kun taas Raamatusta se löytyy 184 kertaa.
    Ainoa jae Mormonin kirjassa, joka kertoo Uuden maailman asukkaiden suorittavan polttouhria, on kohdassa Moosia 2:3:

Ja he ottivat myös karjalaumojensa esikoisia uhratakseen teuras- ja polttouhreja Mooseksen lain mukaan;

Tämä jae ei suinkaan tue Mormonin kirjan autenttisuutta, vaan itse asiassa osoittaa, että Mormonin kirjan kirjoittaja ei todella ymmärtänyt Mooseksen lakia. M.T. Lamb huomauttaa:

Mooseksen lain mukaan heidän laumojensa esikoisia ei milloinkaan uhrattu poltto- tai muina uhreina. Kaikki esikoiset kuuluivat lain mukaan Herralle, eikä niitä voinut laskea jonkun henkilökohtaiseksi omaisuudeksi — kun taas kaikki poltto- ja kaikenlaiset muut syntiuhrit oli valittava ihmisen omasta henkilökohtaisesta omaisuudesta tai ostettava omalla rahalla siihen tarkoitukseen, kun laumojen esikoiset Herran omaisuutena joutuivat ylipapin käsiin, ja hän voi ne uhrata yhteysuhrina, ei polttouhrina tai syntiuhrina, ja hän ja hänen perheensä söi lihan. (Ks. 2 Moos. 13:2, 12 ja 22:29, 30; 4 Moos. 3:13; 2 Sam. 24:24; 4 Moos. 18:15-18 ym.)

Sen vuoksi tämä pikku kömmähdys todistaa ilman epäilyksen häivääkään, ettei Pyhä Henki tai Herran enkeli ole voinut olla Mormonin kirjan innoittajana. Tämä kohta on juuri sellainen kohta, jonka Joseph Smith tai joku muu hänen kaltaisensa tietämätön olisi voinut kirjoittaa; se ei olisi voinut löytyä kirjasta, mikäli Jumala tai joku Herran enkeleistä olisi ollut tekemisissä sen valmistamisen kanssa.
The Golden Bible, pp. 109-110

Näyttää lisäksi siltä, ettei Mormonin kirjan kirjoittaja ollut tietoinen muunkaan kaltaisista juutalaisten uhreistä, joista oli käskyt Raamatussa. Kuningas Jaakon Vanhan testamentin versiossa on mainittu

• syntiuhri
• ruokauhri
• juomauhri
• heilutus ja
• yhteysuhri

(ks. esim. 2 Moos. 29; 3 Moos. luvut 2-5; 4 Moos. 29; 1 Aikak. 29). Tietokoneohjelma näytti, että näitä uhreja mainittiin 519 kertaa Raamatussa. Mormonin kirja ei mainitse näitä tärkeitä uhreja ollenkaan.

Saastaisuus

Mormonin kirjasta puuttuvat myös maininnat muinaisesta laista, joka koskee seremoniallista saastaisuutta. Mooseksen laissa kerrottiin asioista, joita tehdessään ihmiset tulivat saastaisiksi (epäpuhtaiksi). Esimerkiksi kohdassa 4 Moos. 19 lukee:

11. Jos joku koskettaa vainajaa, hän on epäpuhdas seitsemän päivää.
12 Hänen on puhdistauduttava kolmantena ja seitsemäntenä päivänä puhdistusvedellä, ja niin hän tulee puhtaaksi. Mutta jos hän ei puhdistaudu kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, hän jää epäpuhtaaksi.
13 Jos joku koskettaa vainajaa eikä puhdistaudu, hän saattaa epäpuhtaaksi Herran asumuksen ja hänet on poistettava Israelista. Koska häntä ei ole vihmottu puhdistusvedellä, hän jää epäpuhtaaksi.

On selvää, että seremoniallisen saastaisuuden laki oli yhä voimassa Jeesuksen syntyessä. Se näkyy Luukaksen luvussa 2:

21 Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.
22 Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen,
23 sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle."

Ravinto

Vanha testamentti antoi juutalaiskansalle tarkkoja puhdasta ja epäpuhdasta ruokaa koskevia lakeja. Vielä nykyäänkin juutalaiset, jotka syövät ainoastaan "kosheria" ruokaa, noudattavat näitä ohjeita. Kosher merkitsee ruokaa, joka on ravintolakien heille sallimaa.
    Mormonin kirjan kirjoittaja ei näy tunteneen näitä lakeja. Kun Raamatussa käytetään sanoja puhdas ja epäpuhdas (saastainen) 327 kertaa, ne näkyvät Mormonin kirjassa ainoastaan 25 kertaa. 11 näistä näyttävät kuitenkin koskevan sitä, pääseekö joku taivaaseen vai joutuuko helvettiin. Esimerkkinä annettakoon seuraava kohta:

Mutta katso, minä sanon teille, että Jumalan valtakunta ei ole saastainen, eikä mikään epäpuhdas voi päästä Jumalan valtakuntaan; sen tähden täytyy olla valmistettuna saastaisuuden paikka sellaiselle, mikä on saastaista.

Kuudessa kohdassa tekstimateriaali on kopioitu suoraan Raamatusta, kolme viittaa saastaisiin henkiin ja loput viisi koskettelevat muita asioita, joilla ei ole tekemistä Raamatun antamien, saastaisuutta koskevien seremoniallisten lakien kanssa.
    Etsiessämme mainintoja näistä muinaisista laeista käytimme sanojen "puhdistus" ja "puhdistaa" eri muotoja. Raamatusta ne löytyvät 49 kohdassa. Mormonin kirjasta niitä löytyi kymmenen, mutta kahdeksan näistä koskettelivat Kristuksen elämää ja loput kaksi olivat kopiointeja Raamatusta.
    Vaikka Mormonin kirjassa onkin paljon Jeesusta Kristusta ja kristillisyyttä koskevaa ainesta, siinä on tuskin mitään, mikä kertoo varhaisen juutalaisten uskonnosta ja tavoista. Nefiläiset eivät milloinkaan juhli pääsiäistä tai pidä muita festivaaleja tai juhlia, jotka olivat niin tärkeitä muinaisille israelilaisille.
    Hyvin vähän puhutaan sapatin päivästä eikä mitään sapattivuosista tai riemuvuosista. Ympärileikkaamisen harjoittamisesta ei näy mitään todisteita. Kirja on erittäin puutteellinen, mitä tulee kymmenyksiin ja temppeliin. Sen kirjoittaja ei näy tietäneen yhtään mitään laeista, jotka koskivat epäpuhtaita ruokia tai käytäntöjä, ja uhrit puuttuvat lähes kokonaan. Ainoa kerta, kun Mormonin kirja puhuu polttouhreista, se tekee vakavan kömmähdyksen.
    Jos Joseph Smith olisi sanonut, että nefiläiset olivat täydellisesti muuttaneet uskomuksiaan ennen lähtöään Uuteen maailmaan, olisi helpompi ymmärtää asian laita. Mutta sen sijaan Mormonin kirja kerskuu, että "kansa piti vaarin Herran käskyjen pitämisestä; ja he olivat tarkkoja Jumalan määräysten noudattamisessa Mooseksen lain mukaan, sillä heitä oli opetettu noudattamaan Mooseksen lakia, kunnes se olisi täytetty." (Alma 30: 3)
    Kaikki nämä todisteet vievät sellaiseen johtopäätökseen, että Mormonin kirjan kirjoitti joku, joka oli kasvatettu protestanttisessa kodissa ja jolla oli kovin puutteelliset tiedot juutalaisten historiasta, uskonnosta ja tavoista.