Rituaalit kuolleiden puolesta

Valmistavat toimitukset kaste ja konfirmaatio
Nämä ovat rituaaleja, jotka eläville suoritetaan seurakuntien kappeleissa. Kuolleilla on tuonpuoleisessa vapaus joko ottaa toimitukset vastaan tai hylätä ne. Kaste tapahtuu kauniissa altaassa, jota kannattaa 12 luonnollisen kokoista, piirissä seisovaa härkää maanpinnan alapuolella. Näin määrätään Opin ja Liittojen kirjan luvussa 128, jakeessa 13. On kuulemma temppeleitä, joiden allasta kannattaa vain kuusi puoliympyrässä seisovaa härkää ja jotka ovat maan pinnan yläpuolella. Piirustuksissa hylätään ilmeisesti näin tuo profeetallinen sana. (Church News 16.1.1982 s. 14) Kuva 1 Kuva 2
Kasteen suorittaja ja sijaiskastettava seisovat altaassa kokovalkoisissa vaatteissa. Lähettyvillä seisoo vähintään kaksi todistajaa seuraamassa toimitusta. Usein kuolleiden kastettavien nimet rullaavat sisäisessä televisioruudussa. Tunnin sisällä voidaan suorittaa pari-kolme sataa kastetta, jolloin MAP-kirkon nuoret toimivat sijaisina kuolleiden puolesta. Tämä auttaa heitä tottumaan käymään temppeleissä jo nuoresta asti, vaikka he eivät vielä voikaan ottaa osaa endowmenttiseremoniaan. Koko kasteeseen liittyvä siunaus luetaan ja sijainen upotetaan veteen jokaisen kastettavan nimen kohdalla todistajien tarkastaessa, ettei mikään kohta kehosta jää veden yläpuolelle ja että kaikki tehdään määräysten mukaan.
Konfirmaatio tapahtuu kuolleiden ottamiseksi kirkon jäseniksi ja Pyhän Hengen antamiseksi heille. Toimitus tapahtuu yleensä kastealtaan luona tai sen lähettyvillä. Toimittajina ovat samat henkilöt kuin kasteessa. Kaksi tai useampi temppelityöntekijöistä asettavat kätensä sijaisen pään päälle kun yksi heistä lukee konfirmaatiosiunauksen.

Vihkiminen Melkisedekin pappeuteen
Tavallisesti kuolleiden miespuolisten mormonien vihkiminen Melkisedekin pappeuteen tapahtuu samoissa tiloissa samojen sijaisten kautta, ei kuitenkaan aina. Esimerkiksi sellainen sijainen, joka itse ei omalla kohdallaan ole vihitty Melkisedekin pappeuteen, ei voi toimia sijaisenakaan tällaisessa toimituksessa. Tähän tarvitaan siis aikuisia miehiä toimimaan sijaisina. Tämä suoritetaan usein seuraavaksi kuvattujen valmistavien rituaalien yhteydessä. Nyt ovat toimitsijoina toiset temppelityöntekijät. Kaksi heistä panee kätensä sijaisen pään päälle ja toinen lausuu vihkimyssiunauksen.

Rituaalit sekä eläville että kuolleille

Valmistavat toimitukset pesu ja voitelu
Jokainen endowmenttiseremoniaan menijä joutuu käymään läpi tällaisen seremoniallisen pesun ja voitelun. Näitä varten riisuudutaan pukuhuoneessa alasti ja eräänlainen pontso päällä mennään toimitsijoiden luo erilliseen koppiin. Pesu tapahtuu siksi, että osanottaja näin "puhdistuu tämän sukupolven verestä ja synneistä". Temppelityöntekijä kastelee sormensa juoksevassa vedessä ja koskettaa kevyesti osanottajan jokaista ruumiinosaa (ei sukupuolielimiä) lausuen samalla siunauksen. Naistyöntekijät pesevät naiset, miestyöntekijät miehet. Temppelityöntekijä aloittaa osanottajan päälaesta ja jatkaa jalkoihin päin koskettaen vuorotellen osanottajan olkapäitä, selkää, rintaa, vatsaa ja lantiota kaavun alla. Kaksi työntekijää sinetöi pesun pannen kätensä osanottajan pään päälle ja lausuen sinetöimisrukouksen.
Voitelu tehdään jokaiselle osanottajalle pyhitetyllä oliiviöljyllä, jotta hänestä tulisi Kaikkein Korkeimmalle Jumalan "kuningas ja pappi (tai kuningatar ja papitar), hallitaksesi Israelissa iankaikkisesti". Temppelityöntekijä valuttaa pari pisaraa öljyä osanottajan päähän ja kostuttaa sitten sormensa siinä. Hän koskettaa taas osanottajan ruumiinosia kaavun alla lausuen samalla siunauksen. Sen jälkeen kaksi temppelityöntekijää asettaa kätensä osanottajan pään päälle toisen lausuessa voitelun sinetöinnin.

Garmentiin eli ihokkaaseen pukeutuminen
Temppelityöntekijät auttavat sitten osanottajaa pukeutumaan garmentiin, valkoiseen ohueen kaksiosaiseen alusasuun. Joku työntekijöistä antaa samalla ohjeita garmentin käytöstä 24 tuntia vuorokaudessa koko elämäsi ajan: "Se on oleva kilpenä ja suojana sinulle tuhoojan voimalta, kunnes olet päättänyt työsi täällä maan päällä sillä ehdolla, ettet tahraa sitä, vaan olet vilpitön ja uskollinen liitoillesi." Ihokkaan tarkempi kuvaus

Uusi nimi
Garmentiin pukemisen jälkeen työntekijä antaa ohjeita salaisesta uudesta nimestä, jonka hän sitten kuiskaa osanottajan korvaan. Nimi on suurinpiirtein salatuinta ja vaalituinta, mitä mormonilla voi olla. Tällä nimellä hänen Jumalansa kutsuu hänet esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Tällä nimellä hänet tunnetaan iankaikkisuudessa. Oman nimensä hän saa ensi kertaa käydessään läpi valmistavat toimitukset ja oman temppelipyhityksensä. Jokaisella seuraavalla kerralla, kun hän palaa temppeliin tekemään työtä kuolleiden puolesta, hän saa jonkun kuolleen henkilön uuden nimen, jota hän kantaa mukanaan paperilapulla läpi seremonioiden. Lappu annetaan temppelin esiripun luona työntekijälle, kun osanottaja menee verhon läpi selestiseen huoneeseen. Näillä kerroilla hän yleensä ohittaa valmistavat toimitukset ja garmentiin pukemisen, ja saa nimilapun pienessä kopissa matkallaan pukuhuoneesta endowmenttihuoneeseen.
Uusi, salainen nimi on sama kaikille samana päivänä endowmenttinsa saaneille, mitä monet mormonit eivät näy vieläkään tietävän — jos he sen tietävät, tieto ei luultavimmin ole tullut kirkon oppituntien kautta. Esimerkiksi jokaiselle naiselle annetaan nimi Raakel ja jokaiselle miehelle Jaakob. Nimet ovat yleensä Raamatusta tai Mormonin kirjasta. Monet luulevat, että asia on erittäin henkilökohtainen ja suoraa jumalallista ilmoitusta. Nainen saa paljastaa uuden nimensä vain aviomiehelleen, mutta mies ei saa paljastaa sitä edes vaimolleen. Mies on se, joka kutsuu vaimonsa (yksikössä tai monikossa) läpi verhon selestiseen huoneeseen, tai ellei hän halua jotakuta vaimoistaan sinne, hän voi jättää tämän kutsumatta. Herra kutsuu luokseen vain miehiä, pappeuden haltijoita.
Temppelinimilista

Endowmenttiin valmistautuminen

Miehen ja naisen tohvelit

Osanottaja palaa pukuhuoneeseen, poistaa pesussa ja voitelussa käyttämänsä kaavun ja pukeutuu valkoisiin temppelivaatteisiin: miehet pitkiinhousuihin, paitaan, solmioon, vyöhön, sukkiin ja tohveleihin; naiset alushameeseen, kokohameeseen, sukkiin ja tohveleihin. Osanottaja ottaa mukaansa nimilapun (mikäli hän on tekemässä työtä kuolleiden puolesta), pienen paketin joka sisältää temppelistä vuokratut tai ostetut lisäasusteet olkaviitan, leveän vyön, miehet hatun ja naiset hunnun, sekä kirkkaan vihreän viikunanlehtiesiliinan. Hän kulkee läpi kauniin aulan suurta portaikkoa teatterimaiseen endowmenttihuoneeseen.
Seremoniamestari istuttaa miehet oikealle ja naiset vasemmalle. Seremonian alkua odotetaan täysin hiljaa. Odotus saattaa kestää parikymmentäkin minuuttia osanottajien kokoontuessa.

Keskeinen rituaali: endowmenttiseremonia

"Endowmentti" merkitsee suurinpiirtein "lahjaa". Yleensä nuori mies saa endowmenttinsa aikaisintaan kun hän on lähdössä lähetystyöhön tai viimeistään ollessaan menossa naimisiin. Nainen saa useimmiten endowmenttinsa eli temppelipyhityksensä avioliittoseremonian yhteydessä, ellei ole tehnyt lähetystyötä sitä ennen. Harvemmat naiset tekevät niin. Monesti seurustelevat nuoret eriävät pariksi vuodeksi miehen ollessa lähetystyössä ja nainen saattaa tällä välin opiskella odotellessaan. Kun mies palaa, he menevät luultavasti hyvin pian naimisiin, nainen jättää usein opiskelun sikseen ja pari hankkii lapsia. Kokoaikaisen lähetystyön kunnialla suorittaneet miehet ovat halutuimpia aviomiehiä.
Sinulle näytetään parin tunnin mittainen elokuva, jossa käydään läpi Raamatun luomismyytti mormonikirkon vivahtein höystettynä. Endowmenttiseremonia välittyy tämän elokuvan ja temppelityöntekijöiden ohjauksen avulla.
Esitys on yksinkertainen 1800-luvun melodraama, jossa Lusifer on roisto, Elohim sankari ja Aadam ja Eeva rikoksen uhreja. Sivurooleja vetävät apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes, kristitty pappi ja arkkienkeli Miikael, josta sitten tulee Aadam. Jehova-Jeesus välittää viestejä Elohimin ja muiden välillä. Esityksessä pidetään taukoja sopivissa kohdissa, jolloin istunnon osanottajille opetetaan "todistajaparin" seisoessa esimerkkeinä ne salaiset käsiotteet, niiden nimet ja tunnukset, jotka vaaditaan taivaaseen pääsemiseksi. Sinua vaaditaan vannomaan sarja valoja, joiden rikkomisesta seuraa rankaisuja, joita ei enää luetella, mutta jotka vuoteen 1990 asti koostuivat kuolemasta erilaisin verisin keinoin, kuten kaulan viiltämisellä korvasta korvaan ja sisäelinten ulosrepimisen kautta.
Lopuksi joudut toistamaan oppimasi "Herralle" (miespuolinen temppelityöntekijä edustajanaan) temppelin 'esiripun' luona. Toistettuasi oppimasi oikein mies vetää sinut läpi verhon 'selestiseen huoneeseen'.
Yli sadan vuoden ajan elävät näyttelijät esittivät tämän näytelmän kiinnostavin pönkityksin ja pukimin. Nykyään lähes (elleivät aivan) kaikki temppelit ovat siirtyneet elokuva- ja nauhuriesitykseen.
Esityksen aikana on läsnä useita temppelityöntekijöitä, jotka näyttävät merkit osanottajille ja auttavat heitä pukemaan oikealla tavalla päälleen temppeliseremoniaan liittyvät asusteet. Välillä olkaliinaa vaihdetaan vasemmalta oikealle olkapäälle.

Moniavioisista mormoneista kertovassa Big Love -sarjassa on ollut episodi, jossa näytettiin temppeliseremoniaa. Kohtaus on lähestulkoon todellisuudenmukainen. Musiikkia saleissa ei tietääkseni soiteta. Monet ovat kertoneet, että he eivät ole saaneet pysyä selestisessä huoneessa kovin kauan, joten mitään syvällisiä keskusteluja ei ole syntynyt.

Temppeliasusteita myy vain kirkko ja oston yhteydssä on esitettävä voimassaoleva temppelisuositus. Vaatekertaa voi myös vuokrata useista temppeleistä istuntojen ajaksi pientä maksua vastaan.

M I E H E T
Kukkaro ("bundle") 30x42cm	Hattu Ø 28cm olkavaatteeseen solmittuine 53cm nauhoineen. Hatun sisällä kovikkeena Ø 23 pyöreä muovilevy. Rusetti 5x8cm.	Vyö 15x302cm	Olkavaate: Yläosan liehunauha 47cm Yläreuna 36cm Alareuna 46cm Pituus 116--126cm Puuvillanauhat kukin 57cm	Esiliina
N A I S E T
Kukkaro ("bundle") 28x40cm	Huntu 89x90cm kuminauhalla (toisessa mallissa on hiuskampa) Nauhat 7x66cm	Vyö 14,5x284cm	Olkavaate: Yläosan liehunauha 44cm Yläreuna 32cm Alareuna 42cm Pituus 123--133cm Satiininauhat kukin 67cm	Esiliina 44x44,5cm Satiininauhat kukin 85cm

Ennen elokuvan käyttöönottoa osanottajat siirtyivät seremonian kuluessa huoneesta toiseen, jolloin he todella kulkivat "temppelin läpi" — sanonta on jäänyt käyttöön, vaikka koko seremonia nyt tapahtuukin samassa huoneessa parin tunnin ajan katsoen elokuvaa tai seuraten seremoniamestaria, joka esittää tarpeelliset liikkeet. En osaa sanoa, käytetäänkö sanontaa yhä nykyäänkin 2010.

NeljÄ nÄytÖstÄ

Endowmenttiseremonia voidaan jakaa neljään näytökseen: luomisdraama, Eedenin puutarha, Autio ja synkkä maailma ja Terrestrinen valtakunta.

Luomisdraama
Tunnelma madaltaa tajunnantilaa. Elokuvassa esitetään hypnoottisia kohtauksia purkautuvista tulivuorista ja laavavirroista, valtameri-, eläin- ja kukkanäkymiä samalla kun näyttelijät esittävät yksioikoisen ja jankuttavan kuvauksen viidestä ensimmäisestä luomiskaudesta.
Elohim, pääjumala, lähettää apulaisensa Jehovan ja arkkienkeli Miikaelin alas suorittamaan kaiken luomistyön, "päivä" kerrallaan. Hän käskee heitä palaamaan joka päivän lopussa ja raportoimaan tekemisistään sekä saamaan uusia käskyjä. Elohimilla on ihmisenkaltainen ruumis eikä hänen sen vuoksi voida olettaa näkevän eikä kuulevan matkojen taa. Tässä vaiheessa monet osanottajat nukkuvat tai ovat nukahtamaisillaan.

Eedenin puutarha
Itse Elohim laskeutuu maan päälle Jehovan kanssa luomaan ruumiit Miikaelille, josta tulee Aadam, ja Eevalle. Nämä asetetaan Eedenin puutarhaan, jossa Lusifer kiusaa heitä. Eeva lankeaa ja syö kielletystä hedelmästä. Eeva vakuuttaa Aadamille, että hänenkin on siitä syötävä. Vasta silloin he tunnistava Lusiferin. Lusifer neuvoo heitä tekemään viikunanlehtiesiliinat peittämään alastomuutensa, kun he kuulevat Elohimin ja Jehovan tulevan.
Kaikki osanottajat sitovat lanteilleen kirkkaanvihreän viikunanlehtiesiliinan Aadamin ja Eevan esimerkin mukaan, ja se pidetään Elohimin pappeuden puvun päällä seremonian loppuun asti.
Elohim on suunniltaan vihasta ja kiroaa Lusiferin (joka mormoniopin mukaan ei koskaan ole saava ruumista) ryömimään mahallaan maan tomussa iankaikkisesti. Lusifer pilkkaa häntä päin naamaa eikä näköjään välitä tästä kirouksesta seuraavien näytösten aikana. Hänet ajetaan pois, ja sitten Aadam ja Eeva ajetaan myös ulos liittyäkseen häneen, mutta vasta kun he ovat tehneet salaisen liiton Elohimin kanssa ja saaneet tämän liiton merkiksi tunnuksen (käsiote), sen nimen ja merkin ja liiton rikkomiseen liittyvän verivalan.

Autio ja synkkä maailma
Tultuaan autioon ja synkkään maailmaan (maailma jossa nyt elämme), Aadam rakentaa alttarin ja rukoilee. Elohimin sijasta vastaa Lusifer väittäen olevansa "tämän maailman Jumala". Lusiferin väitettä eivät kyseenalaista tai kiellä sen paremmin Aadam tai Eeva kuin Elohimin apulaisetkaan.

Kristitty pappi on Saatanan palkkalainen
Lusifer ottaa apulaisekseen kristityn papin hämmentämään, pettämään ja tuhoamaan ihmiskunnan Aadamin ja Eevan kera. Pappi saarnaa heille jonkinlaisen version Nikean uskontunnustuksesta (v. 325), minkä Aadam hylkää pilkaten ja nauraen saadakseen yleisönkin tuntemaan halveksuntaa sitä kohtaan, mutta ilman aikaisempina vuosikymmeninä käytettyä sihinää ja buuausta.
Elohim lähettää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen pelastamaan Aadamin ja Eevan. Palkkapappi jättää Lusiferin ja liittyy heihin, kun Pietari paljastaa Lusiferin todellisen henkilöllisyyden. Hän ottaa yhdessä Aadamin ja Eevan kanssa vastaan mormoniopin ja pelastuu, samoin kuin seremonian osanottajat. Lusifer ajetaan pois. Jehova, joka mormoniopin mukaan on sama kuin Jeesus, on asetettu juoksupojaksi Elohim-jumalan ja hänen apulaistensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen välille.
Palkkapappikohtaus on poistettu seremoniasta v. 1990.

Terrestrinen valtakunta
Aadam, Eeva ja seremonian osanottajat jatkavat terrestriseen valtakuntaan, missä Pietari, Jaakob ja Johannes panevat heidät tekemään useita valoja. Heille opetetaan valoihin liittyvät pappeuden tunnukset, nimet, merkit ja rangaistukset, samalla kun heidät puetaan Pyhän Pappeuden vaatteeseen. Heille opetetaan myös rukouksen oikea järjestys.

Rukouksen oikea järjestys
Tämä on oikeastaan ainoa elävä kohtaus koko seremoniassa. Kun kaikki salaisuudet (paitsi viimeistä verhon luona) on annettu, kun kaikki temppelivaatteet ja -asusteet on puettu päälle eri tavoin ja kun rituaalin muut osat on käyty läpi, istuutuvat osanottajat katsomaan seuraavaa:
Seremoniamestari kutsuu yleisön joukosta todistajaparin ja seitsemän-kahdeksan muuta paria. Hän pyytää heitä asettumaan ympyrään alttarin ympäri. He toistavat seremoniamestarin johdolla kaikki saamansa pappeuksien nimet, merkit ja rangaistukset. Sitten he muodostavat rukouksen oikean järjestyksen.
Sisaret peittävät kasvonsa hunnulla (myös muut naispuoliset osanottajat). Sitten jokainen pari liittää oikeat kätensä patriarkallisin ottein; jokainen nostaa vasemman käsivartensa ja asettaa kyynärpäänsä vierellään seisovan henkilön päälle. Seremoniamestari tarkistaa huolellisesti, että kaikki seisovat oikeassa asennossa. Sitten hän polvistuu alttarin ääreen ja esittää rukouksen. Ympyrässä seisovat toistavat hänen sanomansa lause lauseelta.
Rukous on yleensä pitkä ja monimutkainen koskettaen monia aiheita profeetan terveydentilasta osanottajien turvalliseen kotiinpaluuseen ja esirukoukseen. Se alkaa, kuten niin usein mormonien rukoukset, sanoilla "Taivaallinen isä" ja päättyy sanoihin "Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen." Ympyrässä seisovat sanovat myös aamenensa ja heitä käsketään palaamaan paikoilleen.

Temppelin esirippu eli verho
Endowmenttiseremonia päättyy kohokohtaansa seremoniaan esiripun luona. Jokainen osanottaja joutuu esittämään oppimansa Herraa edustavan temppelityöntekijän kuulustellessa häntä verhon takaa.
Esiripun osio on seitsemän jalkaa (n. 2,5 metriä) korkea ja kolme jalkaa (n. 1 metri) leveä, norsunluun värinen kangaspaneli, joka riippuu kauniisti työstetyssä puukehikossa. Siinä on seitsemän "Pyhän pappeuden merkkiä", jotka vastaavat osanottajan garmentissa oleviin merkkeihin. Kolme näistä merkeistä on ommeltu tarpeeksi isoiksi aukoiksi, jotta niistä voi pistää kätensä tai käsivartensa läpi. Jokaisen tällaisen esiripun osion välissä on verhottu aukko, josta osanottaja lopuksi vedetään läpi esiripun. Los Angelesin temppelissä esirippuun kuuluu ehkä n. 60 osiota, tasan jaettuna miesten ja naisten kesken.
Esirippu on terrestrisen huoneen etuosassa ja erottaa sen selestisestä huoneesta, joka edustaa selestistä valtakuntaa (ylintä taivasta). Sinne pääsevät ne mormonit, jotka onnistuvat pitämään kaikki käskyt, ja jotka jatkavat kehitystään jumaliksi ja luovat omia maailmoita vaimojensa kanssa, kansoittaen ne uusilla ihmishengillä. Terrestriseen valtakuntaan pääsevät hyvät kristityt, mormoniopista tietämättömät mutta hyvät ihmiset, ja hyvät mutta ei tarpeeksi hyvät mormonit, noin yksinkertaistaen.
Esiripun takana toimiva työntekijä edustaa Herraa, ja joku toinen työntekijä esittelee osanottajan kerrallaan esiripun luona, auttaen osanottajaa jos on tarvis. "Herra" työntää kätensä läpi esiripun ja tekee pappeuksien otteet vuoron perään osanottajan kanssa samalla kysyen niiden nimiä ja merkkejä. Vastauksien on oltava sanatarkkoja.
Tämän rituaalin kohokohta on Melkisedekin pappeuden toinen merkki, patriarkallinen kädenpuristus, eli Varma naulan merkki. Se annetaan osanottajalle vasta nyt. Ennen v. 1990 tähän rituaalin kohtaan kuului eriskummallinen syleily osanottajan ja "Herran" välillä:

Veljeskunnan viisi kosketuskohtaa
Veljeskunnan viisi kosketuskohtaa ovat oikean jalan sisäpuoli toisen oikean jalan sisäpuolta vasten, polvi polvea vasten, rinta rintaa vasten, käsi selkää vasten ja suu korvaa vasten.
Sekä osanottaja että verhon toisella puolella seisova temppelityöntekijä työntävät vasemman käsivartensa oiken reiän kohdalta verhon läpi samalla kun oikeat kädet ovat patriarkallisessa kädenpuristuksessa. He syleilevät toisiaan tiukasti verhon läpi niin että jokainen tärkeä yllämainittu kohta yhtyy toisen vastaavaan kohtaan. Temppelityöntekijä lausuu merkin nimen osanottajalle, jonka jälkeen osanottaja toistaa sen sanatarkasti.
Merkin nimi on "Terveys navassa, ydin luissa, voima kupeissa ja jänteissä, olkoot pappeuden voima minun päälläni ja jälkeläisteni päällä kautta kaikkien ajan sukupolvien ja kautta koko iankaikkisuuden."
Tämä on samantapainen manaus, jota hoetaan erilaisissa noituusrituaaleissa, Mustassa messussa tai voodoossa. Se oli ollut käytössä useita vuosisatoja ennen kuin Joseph Smith kutoi sen seremoniaansa.
Monia naispuolisia osanottajia häiritsi suuresti tämä syleily verhon luona. Kun kaikki verhon takana toimivat ovat miehiä, ei varmaankaan tuntunut hyvältä olla niin läheisissä kosketuksissa aivan vieraan miehen kanssa (paitsi kun oma aviomies veti vaimonsa verhon läpi). Jotkut temppelityöntekijät olivat ilmeisesti myös hiukan liian innokkaita tässä tilanteessa. Tällä verhon luona tapahtuvalla kikkailulla on varmaankin ollut suuri vaikutus siihen, että vähemmän kuin 10 % kelvollisista mormoneista kävi säännöllisesti temppelissä kun melkein 30 % on käynyt läpi seremonian kertaalleen.
Syleily hävitettiin temppeliseremoniasta huhtikuussa 1990.
Kun osanottajat on toistanut oikein kaikki vaaditut vastaukset ja käsimerkit, temppelityöntekijä vetää hänet verhon läpi selestiseen huoneeseen. Se on seremonian huippu ja palkinto osanottajan kestävyydestä ja suorituksesta.

Selestinen huone
Selestinen huone on suuri, elegantisti koristeltu ja kalustettu olohuone. Sillä ei ole muuta tarkoitusta kuin että seremonioihin osallistujat saavat istua tai seistä siellä muutamia minuutteja odotellessaan sukulaistensa tai ystäviensä tuloa verhon läpi. Keskustelu on sallittu ainoastaan kuiskaten. Paikka on ainoa, jossa mormoni voi tehdä kysymyksiä temppeliseremonioista. Sen oletetaan olevan paikka, jossa voi mietiskellä, etsiä innoitusta tai vastauksia kysymyksiin. Todellisuudessa osallistujien ei kuitenkaan sallita jäädä huoneeseen kovin pitkään. Siellä on harvoin ketään jolle voisi tehdä kysymyksiä tai jonka kanssa keskustella ongelmista. Koko prosessi on eräänlaista tehokasta liukuhihnatuotantoa.
Seremonioihin osallistuneet siirtyvät (yhä temppeliasussa) selestisestä huoneesta ulos sivuovesta ja takaisin alakerran pukukoppeihin. Siellä jokainen vaihtaa ylleen tavalliset vaatteensa ja voi lähteä pois silloin kun hänelle sopii. Sisäänkäynnin lähellä on mukava odotushuone, jossa hän voi odotella sukulaisiaan ja ystäviään.

Viisi lakia, joita osanottajat vannovat noudattavansa

Kaikki temppeliseremoniaan osallistujat tekevät liiton, jossa he lupaavat noudattaa näitä viittä lakia ja elää niiden mukaan.

1. Kuuliaisuuden laki. Osallistujat lupaavat olla kuuliaisia Elohimin laille ja pitää hänen käskynsä. Ennen v. 1990 naiset tekivät lupauksen aviomiehilleen, eivät Elohimille.
2. Uhrauksen laki. Osallistujat lupaavat antaa kaikkensa, jopa elämänsä, mikäli tilanne vaatii, Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.
3. Evankeliumin laki. Osallistujat lupaavat noudattaa evankeliumin lakia ja välttää kevytmielisyyttä, kovaäänistä naurua, pahan puhumista Herran voidellusta ja Jumalan nimen väärinkäyttöä sekä kaikkia muita epäpyhiä ja epäpuhtaita tapoja.
4. Siveyden laki. Osallistujat lupaavat pidättäytyä seksistä paitsi omien laillisten aviopuolisoidensa kanssa.
5. Pyhityksen laki. Osallistujat lupaavat pyhittää aikansa, kykynsä ja kaiken, millä Herra on heitä siunannut tai siunaava, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkolle Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja Siionin perustamiseksi.

Neljä tunnusta (käsimerkkiä) ja niiden nimet

Jokaiselle osallistujalle annetaan nämä neljä salaista tunnusta tai käsimerkkiä, joihin kuuluu nimet ja otteet (ja rangaistukset v. 1990 asti).

Neljä merkkiä ja kolme rangaistusta

1 — Aaronin pappeuden ensimmäisen tunnuksen merkki ja rangaistus
Tehdään kohottamalla oikea käsi suoraan kulmaan, kämmen eteenpäin, sormet tiukasti yhdessä, peukalo ojennettuna ulospäin.
Rangaistuksen symbolina asetetaan oikea peukalo vasemman korvan alle kämmen alaspäin, sormet tiukasti yhdessä. Peukalo vedetään nopeasti kurkun yli oikeaan korvaan asti, sitten annetaan käden vaipua sivulle. Tämä kuvaa kurkun katkaisua korvasta korvaan ja kielen repimistä kannoiltaan.*

2 — Aaronin pappeuden toisen tunnuksen merkki ja rangaistus
Tehdään kohottamalla oikea käsi eteen, kämmen muodostaa kupin, käsivarsi suoran kulman. Vasen käsivarsi kohotetaan suoraan kulmaan.
Rangaistuksen symbolina asetetaan oikea käsi vasten vasenta rintaa ja vedetään käsi nopeasti yli rintakehän ja pudotetaan sitten molemmat kädet alas sivuille. Tämä kuvaa rintakehän aukiviiltämistä ja sydämen ja muiden elinten ulosrepimistä ja hajottamista kedolle lintujen syötäviksi.**

3 — Melkisedekin pappeuden ensimmäisen tunnuksen merkki ja rangaistus
Tehdään asettamalla vasen käsi eteen, kämmen muodostaa kupin ja käsivarsi suoran kulman. Oikea käsi tuodaan eteen kämmen alaspäin, sormet tiukasti yhdessä ja peukalo ulospäin ojennettuna. Peukalo asetetaan vasemman lonkan kohdalle.
Rangaistuksen symbolina vedetään peukalo nopeasti vatsan yli ja annetaan sitten molempien käsien vaipua sivuille. Tämä kuvaa vatsan auki viiltämistä ja suolten repimistä ulos maahan.**

4 — Melkisedekin pappeuden ensimmäisen tunnuksen merkki (rangaistusta ei mainita)
Tehdään kohottamalla molemmat kädet suoriksi, korkealle pään päälle, kämmenet eteenpäin, sormet tiukasti yhdessä. Kädet lasketaan rytmikkäästi alas samalla manaten "Oi Jumala, kuule suuni sanat". Tämä tehdään kolme kertaa. Aikaisemmin sanottiin taikasanat, "PEI LEI EIL, PEI LEI EIL, PEI LEI EIL." Tämän Joseph Smith väitti olevan muinaisen Aadamin puhdasta kieltä.

* 1930-luvulle asti rangaistukset esitettiin selvästi niin kuin ne on tässä kerrottu. Osanottaja teki liiton eli suostui siihen, että jos hän paljastaisi nämä salaisuudet, niin mormonivanhimmat saisivat kirjaimellisesti rangaista heitä esitetyllä tavalla. Tätä kutsutaan "verisovitukseksi". Se on yhä kirkon oppia.
** Rangaistusten sisältöä ei enää selitetä osanottajille niin selvästi kuin varhaisempina vuosina. Nykyään niitä kuvaillaan sanoilla "elämäni saa päättää tietyin eri tavoin". Osanottaja tekee sairaalloisen rangaistusta kuvaavan eleen ja vahvistaa siten, että ennen kuin paljastaa salaiset tunnukset, nimet, merkit ja rangaistukset, hän sallii "elämänsä päätettävän".

Vapaamuurarien symboleja ja riittejä, joita käytetään mormonitemppeleissä

Kiivaasta kiistämisestä huolimatta mormoniendowmentin ja vapaamuurarien (Free and Accepted Masons, Free Masons) riittien, symbolien, merkkien, kädenpuristusten ja rangaistusten välillä on suora yhteys.
Joseph Smith otti vastaan vapaamuurariutensa ensimmäisen asteen 15.3.1842, ja korotettiin jo seuraavana päivänä 32. asteen Kuninkaallisen Salaisuuden suurmestariksi (History of the Church, osa 4, ss. 550, 552). Kuusi viikkoa myöhemmin, 4.5.1842, Smith opetti näitä vapaamuurarien salaisuuksia mormonijohtajille omina, Jumalalta saatuina "ilmoituksinaan" temppeliendowmenttina (History of the Church, osa 5, ss. 1-2) — samassa tilassa, jossa vapaamuurarien kokouksia pidettiin.
Joseph Smith kehitti ne perustavat seremoniat ja symbolit, jotka nyt tunnetaan endowmenttina, nimenomaan vapaamuurareilta oppimistaan asioista. Vapaamuurariuden saloihin hän kutoi oman erityisen okkultismilajinsa ja väitti, että se oli "ilmoitusta" taivaasta.

Ilmiselviä yhtymäkohtia:

Temppeliavioliitto ajaksi ja iankaikkisuudeksi

Normaalikokoiseen temppeliin mahtuu 6-20 sinetöintihuonetta, joissa suoritetaan avioliittoon vihkimisseremonioita ja sinetöintejä sekä eläville että kuolleille. Aiemmin vihitty pari, elävä tai kuollut, voidaan sinetöidä yhteen niin että heidän avioliittonsa kesto jatkuu kuoleman yli aina iankaikkisuuteen. Tyypillisenä kevätlauantaina voidaan Los Angelesin temppelissä toimittaa 60-100 vihkimistä ja sinetöintiä. Useimmat parit ovat nuoria.
Sinetöintihuoneet ovat kauniisti sisustettuja ja kalustettuja. Seiniä kiertää rivi hienoja ruokailuhuoneen tyylisiä tuoleja, ja keskellä seisoo kaunis alttari. Kahta vastakkaista seinää peittää peili, mikä antaa vaikutelman "ikuisuuden" jatkuvuudesta molempiin suuntiin.
Seremonian toimittaja on temppelin sinetöijä, joka on kutsuttu tähän tehtävään erityisen hengellisenä miehenä. Huone on usein täynnä vihkiparin lähisukulaisia ja ystäviä, joilla myös pitää olla voimassaoleva temppelisuositus. Kaikki ovat tavallisesti valkoisissa vaatteissa.

Loppulause
Mormoneille vakuutetaan, että mitä useammin käy temppelissä, sitä paremmin alkaa ymmärtää seremonian symboliikkaa ja evankeliumin sanomaa. Pikemminkin tuloksena saman filmin toistamisesta ja käsiliikkeiden sekä tunnusten hokemisesta ja naurettavien vaatekappaleiden kanssa tohisemisesta on tuloksena nuokkuva yleisö — mikään ei muutu, eivätkä Jumala tai Jeesus sen paremmin kuin Pietari, Jaakob tai Johanneskaan tai enkeleitä ilmesty temppeleissä profeettojen vakuutuksista huolimatta.
Käytyäsi läpi endowmenttiseremonian itseäsi varten voit käydä temppelissä niin usein kuin haluat tekemässä saman kuolleiden puolesta, mikäli sinulla on temppelisuositus. Mormoneja kehotetaan tekemään sukututkimusta ainakin neljän sukupolven verran, jotta heillä olisi omien sukulaistensa nimiä viedä mukanaan temppeliseremonioihin. Tämän vuoksi Salt Lake Cityssä Utahissa säilytetään miljoonia ihmisiä kattavat mikrokortit valtavissa kallioluolissa. Juuri mormonit kuvasivat Suomessakin 40-50-luvuilla kirkonkirjat.